Setäenergiaa - ei kiitos!

Tunnettehan te Sedän? Tuon Luojan lahjan maailmalle, tuon joka on profeetta ja tietäjä paitsi omalla maallaan, myös kaikkialla muualla ja kaikissa asioissa? Sedät uhkuvat aivan erityistä setäenergiaa, joka pyörittää heitä heidän oman ylivertaisen napansa ympärillä. Ja sanottakoon heti alkuunsa, että setäenergia ei välttämättä liity ikään tai sukupuoleen, joskin laajimmat esiintymät tavataan vanhemman miesväestön keskuudessa.

Setä viihtyy muiden Setien kanssa, koska he ovat samaa mieltä omasta erinomaisuudestaan eikä keskusteluun synny ikäviä säröjä tai harmillisesti muista poikkeavia mielipiteitä. Setien ei tarvitse kuunnella muita, koska kukaan muu ei kumminkaan voi ymmärtää asioita yhtä hyvin kuin he. Paitsi tietenkin se toinen Setä, joka on samaa mieltä. Aito vuorovaikutus ja tasa-arvoinen keskustelu ovat tarpeettomia Sedälle. Asioista voidaan vallan mainiosti sopia pienessä piirissä sikarinsavun keskellä. Se on yksinkertaisinta, eikä vähemmällä ymmärryksellä varustettuja kanssaihmisiä kannata turhaan vaivata.

Sedät eivät kaipaa uusia näkökulmia tai uusia ajatuksia. Etenkään naisten ei kannata ollenkaan vaivata pientä sievää päätään turhalla ajattelulla. Setähän on jo ajatellut kaiken valmiiksi. Naisten tulee katsoa Setää ylöspäin ja ihailla tämän viisautta. Setä ei ole valmis muuttamaan käsityksiään eikä omaksumaan uusia työtapoja. Jos jotain uutta on pakko oppia, sen voi ulkoistaa toimiston tytöille.

Setä on usein – kiitos muiden Setien – työurallaan hyvin menestynyt ja hänellä on asemaan perustuvaa auktoriteettia. Sen turvin Setä on tähän asti pärjäillyt mukavasti.

Mutta tulevaisuudessa Sedät eivät enää pärjää. Meneillään oleva työn tekemisen muutos ja aidon vuorovaikutuksen välttämättömyys jättävät Sedät armotta rannalle ruikuttamaan. Kohta Setä on yksin oman napansa kanssa eikä kukaan enää vaivaudu kuuntelemaan häntä. Tulevaisuus rakennetaan avoimissa sosiaalisissa verkostoissa. Arvostus ja auktoriteetti niissä on ansaittava itse, ne eivät heltiä tittelillä tai johtoryhmän jäsenyydellä.

Setäenergia on katoava ja uusiutumaton luonnonvara. Setää ei tule ikävä.

Uuden työn jäljillä - ja minne se johtaakaan?

Tuskin voi toivoa parempaa alkua työviikolleen kuin oli tämän aamuinen, Esko Kilven johdattelema keskustelu sosiaalisesta mediasta asioinnin kanavana. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnossa ruvetaan nyt laajalla rintamalla suunnittelemaan sosiaalisen median roolia niin oman työn tehostamisessa kuin asiakaspalvelun osana.

Kilpi johdatti meidät syvälle muutoksen alkujuurille ajatuksillaan työn, työn tekemisen ja työympäristöjen kehittymisestä. Jotenkin yllättävää oli lähteä some-asioissa liikkeelle historiasta - aina 30-luvulta ja Ronald Coasesta asti - mutta mitä pidemmälle esitys eteni, sitä kirkkaammin oivalsin, että juuri noin kaukaa sosiaalisen median vääjäämätön synty ja kehitys kumpuavat.

Uuden työn jäljillä

Perinteinen, teollistumisen ajan työskentelymalli työaikoineen ja seinineen sopii enää harvoihin tehtäviin. Asiantuntija- ja tietotyössä aikaan ja paikkaan sidottu työnteko on tehotonta; se on sekä kyvykkyyskapasiteetin että työskentelytiloihin kiinnitetyn rahan tuhlaamista. Tuloksia syntyy yhteisillä ajattelualustoilla, jakamalla ja saamalla, vuorovaikutteisesti kommunikoiden.

Esko Kilven mukaan

Työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta.

Vuorovaikutuksen tarvetta ei voi etukäteen määrittää, se nousee hetkestä ja käsillä olevasta kokonaisuudesta. Kankeat organisaatio- ja hierarkiarakenteet ovat tehokkaita vuorovaikutuksen estäjiä ja hidastavat muutoksessa tarvittavaa oppimista. Olin kuuliainen oppilas ja kirjasin ylös toisenkin ajatuksen:

Tuottavuus on kiinni oppimisen nopeudesta. Ja oppiminen puolestaan syntyy siitä, miten olemme läsnä ja miten kommunikoimme.

Jos organisaation sisäiset rajat haittaavat vuorovaikutusta ja oppimista - toisin sanoen syövät uuden työn mahdollistamaa tuottavuutta - niin mitä sitten tekevätkään organisaatioiden väliset kuilut ja siiloihin lukkiutuminen? Sitä sietää pohtia, kun seuraavan kerran säikähtää siilon pohjalle puhaltavaa muutoksen tuulta.

Vähän samoista teemoista bloggasi myös Johanna Kotipelto maaliskuussa 2011: Työ 2.0 vaatii uutta myös viranomaisilta.  Kannattaa lukea; kirjoitus sisältää reippaita ajatuksia ja keräsi myös mielenkiintoisia kommentteja.

Edessä avara tie
Aamun tilaisuus synnytti minussa yhdenlaisen aivomyrskyn. Tunnen, että olemme tien päässä. Se tie ei ole suora eikä yksisuuntainen, vaan siitä tulee haarautuva ja mielenkiintoisia pysäkkejä tarjoava väylä asiakkaan kulkea. Me olemme aivan alussa vasta, ja varmasti eteemme tulee pettymyksiä ja teemme virheitä. Mutta olemme kumminkin aloittaneet. Se on niin hienoa, että oli pakko purskauttaa ilo ilmoille täällä omassa blogissa!