En ota kantaa siihen, onko Elisa totta vai ei. Artikkelin synnyttämä kohu ja siitä käyty keskustelu etenkin sosiaalisessa mediassa ovat minua kuitenkin kiinnostaneet. Hämmentyneenä olen seurannut sitä, millaisia tulkintoja asiallinen ja monipuolisesti asiaa tarkastellut artikkeli on saanut. Esimerkiksi Enkeli-Elisan Facebook-sivustolla käyty keskustelu on vaikuttanut siltä, että luettua tekstiä ei ole ymmärretty joko ollenkaan tai sitten se on ymmärretty vajavaisesti tai kokonaan väärin. Varmasti keskustelijoissa on paljon myös sellaisia, jotka eivät ole koko artikkelia edes lukeneet. Siinä tapauksessa on tietysti selvää, etteivät kommentit voikaan kohdistua oikeisiin asioihin.
Juupas – eipäs -keskustelu on ryöpynnyt villisti sellaisten asioiden ympärillä, joihin Helsingin Sanomien artikkelista ei sinänsä löydy pohjaa. Esille on noussut etenkin seuraavia vääristymiä:
- Hyväksytään Elisa valheeksi, koska asia (koulukiusaaminen) on silti tärkeä
- Puhutaan kirjasta, vaikka epäilys kohdistuu Elisan todenperäisyyteen
- Paheksutaan vaatimusta vanhempien julkisuuteen tulosta
- Hämmästellään, etteivät tarjotut todisteet kelvanneet Helsingin Sanomille.
Vaikka artikkeli ei anna aihetta tällaisin tulkintoihin, on nämä kuitenkin nostettu jossakin muodossa esille sadoissa Facebook-keskustelun kommenteissa.
Mitä välii?
Hyvin monissa kommenteissa on pidetty yhdentekevänä sitä, onko Elisa totta vai ei. On nähty, että tarkoitus pyhittää keinot. Koska kiusaaminen on vakava asia, pidetään Enkeli-Elisan synnyttämää liikettä hyvänä, vaikka se perustuisikin valheelle. Tämä on mielestäni hyvin huolestuttavaa. Emmekö todella piittaa siitä, millaisin perustein teemme ratkaisujamme? Onneksi keskustelijoilla on paljon myös vastakkaisia mielipiteitä.
Kursiivilla olevat kommentit ovat lainauksia Enkeli-Elisan Facebook-sivustolla käydystä keskustelusta.
-Sillä, mikä on totta ja mikä tarua, ei ole tässä jutussa mitään merkitystä. Asia on se juttu. Yksikin kiusattu on liikaa. Yksikin itsemurhaa hautova nuori, tai ihminen on liikaa. Aina asioissa palataan rahaan, se on surullista. Toivottavasti media ymmärtäisi asian pointin ja jos ei media, niin mediaa käyttävät ihmiset. Voimia ja jaksamista erinomaisesti alkaneeseen työhön.
Elisan päiväkirjamerkintöjen pohjalta kirjan kirjoittanut Minttu Vettenterä on antanut ymmärtää, että kaiken taustalla olisi juuri tuo yksi tyttö, Elisa. Lisäksi hän on kertonut olevansa tiiviissä yhteistyössä vanhempien kanssa ja toimivansan näiden edustajana julkisuudessa.
Helsingin Sanomien artikkelissa asetettiin kyseenalaiseksi Elisan ja Elisan vanhempien olemassaolo. Artikkelissa sen sijaan ei väitetty, että kirjaa olisi markkinoitu väärin perustein tosikertomuksena.
Silti hyvin suuri osa Enkeli-Elisan Facebook-sivustolle tulleista, loukkaantuneista kommenteista on koskenut nimenomaan kirjaa ja sitä, että miksi toimittaja kyselee Elisan perään, kun ei kirjaa ole koskaan totena myytykään.
- Eikös jo alussa ole sanottu että tarina on fiktiivinen ja POHJAUTUU kyseisen Elisan elämään, kiusaamiseen ja itsemurhaan. Ei pitäisi olla mikään uutinen ettei Elisaa ole juuri tuollaisena ollut...
- Elisan päiväkirja on osa Jonakin päivänä kaduttaa - projektia, joka on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä. Joten MIKÄ tulee nyt ihmisille yllätyksenä..?
Facebook-sivuston kommentoijat ovat olleet myös hyvin sydämistyneitä siitä, miten joku kehtaa vaatia lapsensa menettäneitä vanhempia julkisuuteen. Aiheesta on monia tunteellisia kommentteja, joissa toimittajia ja muita käsketään häpeämään. Kuitenkin Helsingin Sanomien artikkelissa painotettiin, että todenperäisyyden varmistaminen ei tarkoittaisi sellaisten tietojen julkaisemista, joiden perusteella vanhemmat voitaisiin tunnistaa.
- En yhtään ihmettele miksei Elisan vanhemmat ole halunneet julkisuuteen. Media haluaa asiasta kuin asiasta isot lööpit ja heille on pääasia että lehti myy.
- Jokaisen pitäsi ymmärtää se ettei vanhemmat tälläisen tragedian jälkeen halua tuoda kasvojaan julkisuuteen ja joutua jumalattomaan media myllytykseen, itse ainakaan en haluaisi. joten ihan ymmärrettävää ettei vanhempien tai elisan tunteneiden nimiä tuoda julki vaan minttu hoitaa ns juttuun liityvät hommat.Helsingin Sanomat ei huolinut todisteita
Jostakin on myös syntynyt käsitys, etteivät Minttu Vettenterän tarjoamat todisteet olisi kelvanneet Helsingin Sanomille. Artikkelissa tällaisesta todisteiden kelpaamattomuudesta ei kuitenkaan puhuta. Omassa blogissaan Minttu kertoo Helsingin Sanomien vaatineen todisteita sähköpostitse, mutta hän ei ollut halukas niitä sillä tavoin toimittamaan.
- Hassusti nyt lähteitä ja todisteita penäävät luottavat kuitenkin yhtäkkiä täysin HS:n juttuun siitä huolimatta että HS ei huolinut sille tarjottuja todisteita Elisasta.
- Onko jossakin todistettu, että Enkeli-Elisa olisi valehtelua? Päinvastoin, Minttu Vettenterä oli valmis esittämään HS:lle todisteet, että Elisan tarina on totta. Mutta HS:lle ei kelvannut se, että hän olisi esittänyt toimittajille todisteet, HS vaati saada niitä itselleen kokonaan. Miksi, sitä en ymmärrä. Edelleen Minttu V. on valmis esittämään nuo todisteet median edustajille.Olisiko syytä olla huolissaan?
Johanna Vehkoo julkaisi eilen erinomaisen blogikirjoituksen siitä, mitä toimittajien tulisi oppia Elisagatesta. Varmasti opittavaa on, ja uskon, että myös opitaan.
- Minusta on naurettavaa, että yhden ainoan kirjoituksen perusteella nyt leimataan koko Elisan tarina valheeksi. Kyseessä on vain yksi kirjoitus. Elisasta on kirjoitettu paljon enemmän, joten eikö sen logiikan perusteella tämän pitäisi riittää todistamaan se todeksi?Viimeinen kommentti antaa mielestäni aika pelottavan kuvan siitä, millaisin argumentein ihmiset määrittävät toden ja valheen, oikean ja väärän. Siitä olen huolissani.
PS. En pysty mitenkään todistamaan, että yllä olevat lainaukset Facebook-keskustelusta ovat totta. Sivusto on kommenttien kopioinnin jälkeen väliaikaisesti suljettu, enkä usko, että kaikkia keskusteluketjuja tuhansine kommentteineen tuodaan sinne enää uudelleen. Uskon varassa mennään siis tässäkin.
