Sain kauniin, koristellun sydänkranssin ja kaksi upeaa mosaiikkitaulua. Erityisiä ne ovat siksi, että lahjan antaja on erityinen. Hän on Leena, minun kehitysvammainen etäystäväni. Olemme tavannet vain kerran, mutta voin seurata hänen elämäänsä Kukkaniityllä –blogissa. Olen huomannut, että meissä on aika paljon samankaltaisuutta. Olemme suunnilleen samanikäiset, osaamme kumpikin tehdä käsillämme yhtä ja toista, nautimme eri vuodenajoista ja rakastamme hyvää ruokaa ja kauniita kattauksia. Juhlista nautimme molemmat myös.
Leena on taitelija. Elämäänsä ja ajatuksiaan kuvien kautta ilmaiseva ihminen. Minulla on jo entuudestaan muutamia Leenan tauluja seinällä, sekä kotona että työpaikalla. Niissä on eloisia sommitelmia eri materiaaleista: mosaiikkia, nappeja, helmiä, kolikoita. Luovasti ja ennakkoluulottomasti yhdistettynä. Ja mitkä värit! Minusta Leena on värinkäytön mestari. Tauluista on aistittavissa mielialoja ja vuodenkulkua: syksy on tummaa, ilo tuo oranssia pilkettä ja joulu on tosi lämpöinen.
Mutta oikeastaan minun piti kertoa siitä kranssista. Olen kranssi-ihminen, sen Leena kai tiesikin. Minulla on ympäri vuoden aina pari kranssia jossakin, ja sesongin mukaan niitä on välillä paljon enemmänkin. Pääsiäiskranssi, kesäkranssi, syyskranssi ja sitten jouluna kransseja on jo useampia. Niitä on ovien sisä- ja ulkopuolella ja myös seinillä.
Se on nyt ripustettu paikalleen takkaseinustalle, ja siinä se muistuttaa minua ihmisten erilaisuudesta – ja kuitenkin samanlaisuudesta. Arvostan tätä lahjaa, ja olen iloinen, että olen saanut tutustua Leenaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti