Näitä pitkin meille on tuupattu paitsi hyödyllistä tietoa ja työtehtäviä myös täysin turhaa informaatioähkyä ja vaatimuksia. Varmasti on vielä muitakin, mutta nämä tunnistan päällimmäisiksi omasta työelämästäni.
Kaikkia on pidetty edeltäjiään parempina ja tehokkaampia. Kaikkien on ajateltu olevan työtä helpottavia välineitä ja edustavan uutta tapaa toimia. Vapauttavan meitä jotenkin. Ja katin kontit!
Itse välineet toki voivat ollakin edeltäjiään fiksumpia, ja ne antavat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia työskennnellä, kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa.
Mutta ei kai ollut tarkoitus, että käyttäisimme niitä kaikkia yhtä aikaa? Eikö ollutkaan tarkoitus jättää mitään pois?Pinot pöydällä
Ensin meille pukkasi kommentoitavaa, lausuttavaa, kirjattavaa ja täytettävää konvoluuteissa. Pinot pöydällä olivat suuria, mutta jotenkin niistä pystyi näkemään, missä mennään. Niistä myös näki, kun joku tuli valmiiksi ja siirtyi eteenpäin. Sitten pomo alkoi soitella meille työtehtäviä: ehtisitkö ensi viikoksi tehdä tästä raportista tiivistelmän? Olisi mukava, jos ehtisit piirtää jonkin piirtoheitinkalvonkin esitykseni tueksi? Puhelin oli työpöydällä ja siihen vastattiin työpaikalla. Tehtäviä tuli edelleen myös konvoluuteissa.
Pinot sähköistyvät
Sitten tuli sähköposti. Muutamassa vuodessa laatikkomme pursuilivat vastaamattomia viestejä, joissa meiltä odotettiin jotain toimenpiteitä. Ja jos ei heti tapahtunut, tuli soitto perään. Konvoluuttien pino oli ohentunut, mutta ei kadonnut.
Pian jokaisella oli kännykkä, jolla saattoi varmistaa sähköpostinsa perille menon vaikka iltasella. Jos oikein kiire oli, kannatti laittaa tekstari. Johan tuli vauhtia! Ja aamulla työpöydälle oli saattanut vielä tulla jokunen konvoluuttikin.
Pinot muuttavat someen
Sitten alkoi todellinen vallankumous. Meille tuotiin yhteisölliset työskentelyalustat, sosiaalisen osallistumisen mahdollistavat sähköiset yhteistyöympäristöt. Nyt meidän täytyy kaikkien muiden foorumeiden lisäksi keskustella, ideoida, jakaa ajatuksia ja rakentaa uutta myös Yammerissa, Moodlessa ja SharePointissa. Voi elämän kevät! Kun onhan meillä vielä ne konvoluutitkin…
Niin, se konvoluutti: se on sisäisen postin pahvikuori.
Konvoluutti! Mikä nimi! Ja miten riipaisevan ajankohtainen on tilityksesi.
VastaaPoistaMikä siinä onkin että koskaan mikään uusi ei kokonaan korvaa yhtään mitään vanhaa, vaan kaikki tulee aina entisen päälle??
Siinä on tuhannen taalan kysymys, johon en tiedä vastausta. Jotekin se ehkä liittyy suunnittelemattomuuteen ja siihen, ettei pysähdytä miettimään, mitä olisi tehokkainta tehdä milläkin välineellä.
VastaaPoistaMutta rakastan kyllä noita noita yhteisöllisiä palveluja, kunhan saamme ne valjastettua järkevään käyttöön. Hyvin tärkeää on huolehtia, ettei niiden kanssa siilouduta liian pieniin aihepiireihin.