keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Onko virkamies yhteiskunnan elätti?

Wagner loikoo tyytyväisenä sarjakuvasohvalla
Eikö tosiaan mitään (hyvää) synny virkamiesten työstä? Eikö kukaan palvele kansalaisia, kun nämä asioivat virastoissa, eivätkö kirjastot tarjoa hengenravintoa, eivätkö kaupunkien kadut pysy kunnossa ja puhtaina? Eikö näistä toimista ole yhteiskunnalle mitään hyötyä? Pelkkää kulua vain ja toisten siivelläkö elämistä?

Vai onko niin, että on hyviä ja pahoja virkamiehiä? Hyviä ovat sairaanhoitajat, palomiehet ja poliisit. Pahoja ovat virastoissa työskentelevät suunnittelijat, toimistovirkailijat ja lakaisukoneen kuljettajat?

En halua puolustella turhaa ja moninkertaista byrokratiaa; siinä riittää kyllä karsittavaa. Uskon, että jokainen vähänkin ajatteleva virkamies on samaa mieltä.
Meillä on aivan järjettömiä lupa-, ilmoitus- ja selvitysvaatimuksia niin yksityisille ihmisille kuin yrityksillekin. Ihmisten ja yritysten kiusaamista suorastaan.  Paljon voitaisiin yksinkertaistaa ja siirtää tekemistä hyödyllisempiin tehtäviin.
Hallinnon monimutkaisuus rassaa myös virkamiehiä. Ei kenestäkään ole kivaa tai järkevää pitää monenkertaista työajanseurantaa, kirjata samoja asioita moneen eri järjestelmään, tehdä tarkistuksen tarkistuksia tai tuottaa pölyttymään tuomittuja raportteja. Ei kukaan oikeasti halua olla hyödytön kuluerä. Mutta yksittäisen virkamiehen vaikutusmahdollisuudet vain ovat kovin vähäiset.  Virkamies tekee, kuten säännöissä määrätään. Vähän voi yrittää oikoa, ja toivoa, ettei tule syytettä virkavirheestä.

Virkamiehen hulppea elämä
Vaikka korjattavaa siis on, tuntuu valtoimenaan vellova virkamiesten lynkkausmieliala silti aika huonolta lähestymistavalta. Julkisuudessa keskustellaan virkamiesten tuplalomista ja muita ruhtinaallisemmista lomakorvauksista, huomattavan suurista palkoista ja ylipäätään liian suureksi turvonneesta julkishallinnosta.
Ei tunnu pahalta sen takia, etteikö julkishallintoa saisi pienentää ja töitä tehdä entistä tehokkaammin. Mutta asioiden esittäminen ei nyt tunnu menevän ihan oikein.

Ei virkamiehillä ole tuplalomia yksityiseen sektoriin nähden. Viidentoista vuoden jälkeen lomaoikeus on 38 päivää eli kutakuinkin 7,5 viikkoa. Ei siis kymmentä viikkoa, mikä vasta olisi tuplasti enemmän kuin työsopimuslaissa määritelty viisi viikkoa. En tiedä - mutta epäilen - että yksityisilläkään aloilla eivät yli viiden viikon lomat ole vallan tuntemattomia. Etenkään pitkissä työsuhteissa.
Eikä virkamiehillä ole sen isompia lomakorvauksia kuin muillakaan. En minä ainakaan ole päässyt sellaisista nauttimaan, vaikka olen jo lähes ikivanha virkamies. Sijaista minulla ei ole ollut ikinä.

On myös melko tarkoitushakuista taivastella virkamiesten valtavia palkkoja, jos esimerkeiksi otetaan kaupunginjohtaja, osastonlääkäri ja rehtori. Voisi yhtä hyvin kertoa laitosapulaisten, hoitajien tai toimistotyöntekijöiden palkoista. Ne taitavat jäädä aika lailla alemmalle tasolle. Virkamiehiä hekin silti ovat.
Ei niissä palkoissa ole paljon alentamisen varaa, kuten professori Vesa Kanniainen ehdottaa. Liki seitsemän tuhannen euron keskipalkalla eturintamaan tarjoutuminen tuntuu minusta sen takia suorastaan tekopyhältä.

Unohdetaan myös se, että hyvin monet virkamiehet tekevät paljon virallista työaikaansa pidempiä työpäiviä. Ihan sillä peruspalkallaan, sillä ylityökorvauksia ei käytännössä ainakaan omalla hallinnonalallani tunneta. He tekevät niin, koska työtä on paljon ja heillä on halu tehdä se hyvin.

Tehokkaammin yksityisellä?
Julkisen sektorin koko on meillä suuri, se on totta. Mutta meillä myös hyvin monet kansalaisten palvelut tuotetaan julkisena palveluna. Mietin, että olisivatko ne palvelut yksityissektorin toteuttamina kuitenkaan sen edullisempia tai kustannustehokkaampia?

Luulisin - vaan en tiedä - että potilaan hoito tai kodin siivoaminen maksaa suunnilleen saman, teki sitä yksityisessä työsuhteessa tai julkishallinnon työntekijänä. Olisi hyvä myös pohtia, mihin ne yksityiset yritykset sitten lopulta veronsa maksavat tai miten ne yhteiskuntavastuutaan kantavat?
En ole kansantaloustieteilijä enkä muutoinkaan kykeneväinen käymään viisaita keskusteluja näistä asioista. Yritänpähän vain tehdä oman työni virkamiehenä mahdollisimman hyvin, omaa järkeäni käyttäen ja asiakasta arvostaen.



4 kommenttia:

  1. Huomautan, laatikon ulkopuolelta, että virkamiehiä kritisoivat henkilöt tuppaavat unohtamaan opettajan ja lastentarhanopettajankin olevan virkamiehiä. Tai ainakin silloin olivat, kun rouva vielä oli kunnalla töissä

    VastaaPoista
  2. Kyllä vain tuppaavat unohtaamaan. Kuten monen muunkin tuikitärkeän työn kohdalla. Ja tuppaa unohtumaan sekin, että työn tuloksellisuutta/tehokkuutta/hyödyllisyyttä ei ensinkään mitata tunneissa tai päivissä. Ei ainakaan pitäisi. Mukava, kun löysit blogiin!

    Merja

    VastaaPoista
  3. Hyvä tiivistelmä yleistämisen riskistä tässä asiassa. Moni asia menee nykyään iltapäivälehtien journalismin ehdoilla jakeluun kansalle - valitettavasti. Kun noita maamme yksityistämisen kokemuksia muistelee, niin väistämättä tulee mieleen ulkomaisille paratiisisaarten yrittäjille halvalla annetut rahasammot: autokatsastustoiminta ja yksityinen terveydenhuolto (muutamia poikkeuksia lukuunotttamatta). Möhläyksistä pitäisi jo jotain oppia...

    VastaaPoista
  4. Joo, olen samaa mieltä lööppijournalismista. Klikkejä kalastellaan ja siinä sivussa asiat vääristyvät. Harvoin mikään on niin kovin mustavalkoista. Yksityistämällä voidaan päästä hyviin tuloksiin, mutta kuten toteat, ei aina. Kiitos vierailusta!

    VastaaPoista