Yle julkaisi eilen uutisen, joka käsitteli EU:n rakennerahastokauden vaihtumista ja siitä
todennäköisesti seuraavaa hankerahoituksen pienenemistä. Rahoituksen
väheneminen tullee johtamaan muun muassa julkisen yrityspalvelutarjonnan supistumiseen.
Uutisessa haastateltu virkamies
arveli, että rahoituksen vähyys ajaa muutoksiin ja toiminnan tehostamiseen.
Lisäksi hän arveli, että kaikki kärsivät.
Jäin miettimään tuota kärsimistä. Johtaako
toiminnan tehostumisen vaatimus todellakin automaattisesti kärsimiseen? Ja kuka siinä sitten kärsii?
Yksilötasolla tietysti
kärsii se ihminen, jolta hankkeen päättyessä loppuu työ. Kärsiikö palvelutaso? Ei välttämättä, jos
toimintaa todella tehostetaan. Kärsiikö asiakas? Ei, jos toiminnan tehostamisen
myötä syntyy esimerkiksi yksinkertaisempia tapoja asioida ja joustavia ja
helposti saavutettavia sähköisiä palveluja.
Tuotetaan asiakkaalle arvoa
Itse olen taipuvainen
ajattelemaan, että niukkuus ennemminkin antaa mahdollisuuden ja sysäyksen tehdä
asioita eri tavalla ilman, että mikään välttämättä menee huonompaan suuntaan. Monimutkaisuuden
purkaminen ja sähköiset palvelukanavat vapauttavat resursseja tehtäviin, joissa
vaaditaan asiantuntijuutta ja tuotetaan asiakkaalle aitoa arvoa. Kuulostaa
kliseeltä, mutta on totta.
Ylen jutussa nähtiin
myös, että nyt olisi oikea aika palveluverkoston selkiyttämiselle ja toiminnan
uudelleen tarkastelulle. Juuri niin.
Joko nyt olisi aika tulla
ulos siiloista ja ryhtyä ihan oikeasti tekemään asioita yhdessä? Ilman
päällekkäisyyttä, asiakkaan tarpeista lähtevällä paletilla ja palveluja luovasti
yhdistäen? Joko nyt olisi aika tarjota asiakkaalle ehjiä palvelupolkuja, niin
ettei asiointia ole pilkottu eri paikoissa hoidettaviksi pätkiksi?
Yrittäjän tie helpommaksi kulkea
Välineitäkin tuohon jo
löytyy. On julkisten yrityspalveluorganisaatioiden Yritys-Suomi-verkosto.
Puhalletaan siihen vähän lisää henkeä. On SADe-ohjelma, jossa valmistellaan
yrittäjän sähköistä työpöytää, Oma Yritys-Suomea. Tehdään sinne asiakkaita kuunnellen hyvät palvelut
ja työkalut.
Ja ennen kaikkea: ollaan
mukana mahdollistamassa sellaisia ympäristöjä, joissa yrittäjät voivat toimia
ja verkottua keskenään. Vahvistetaan alustoja, joilla voi syntyä yrittäjien
yhteisiä liiketoimintamahdollisuuksia. Yrittäjän paras kumppani on toinen
yrittäjä, ei virkamies tai yritysneuvoja. Luodaan sellaiset rakenteet, joissa
yrittämisen kynnys on oikeasti matalalla ja hallinnollinen taakka on kevyt
kantaa.
Toisin kuin Ylen
uutisessa haastateltu virkamies, minä en usko, että EU:n rahavirtojen ehtyessä kaikki
kärsivät. Minä tahdon uskoa, että lopulta kaikki voittavat.
Samaa mieltä kanssasi! Jos kokonaispotti pienenee eikä mikään muu muutu, palvelutaso laskee tekijöiden vähetessä. Vanhanaikainen näkökulma saadaan pelittämään, kun talouden niukkuuden annostelemat pelimerkit asetellaan laudalle uusiksi. "Tämä raha saadaan riittämään, kun tuo luuppi poistetaan kokonaan, ja nämä kaksi mutkaa yhdistetään. Lopputuloksena asiakas säästää aikaa ja virkamies käsityötä" ..jotenkin näin tuumaan (kiitän innostavasta kirjoituksestasi ja palaan virkamiesvahvuuteen huomenna!)
VastaaPoistaJohanna, jotenkin minulla olikin semmoinen olo, että saattaisimme olla yhtä mieltä tästä asiasta. Toden totta, luupit pois ja mutkat suoriksi. Helppoa, mutta niin äärettömän vaikeaa...
VastaaPoista