Tietoliikenteen
seurantamahdollisuutta voi käyttää kaikkeen kivaan ja hyödylliseen, kuten
esimerkiksi sen tutkimiseen, mitä sivustoja työtekijät käyttävät
työpäivän aikana.
Kun tulokseksi saadaan, että
aikaa kuluu mm. iltapäivälehtien sivuilla, Googlessa ja Facebookissa, on tulkinta
selvä: henkilöstön tuottamasta tietoliikenteestä
suuri osa on muuta kuin työtehtäviin liittyvää. Työntekijöitä muistutetaan, että
Internet ja sähköposti on tarkoitettu työkäyttöön, niitä ei tule käyttää
muuhun.
Ongelmana
tuossa mielestäni on vain se, että miten esimerkiksi Googlen tai Facebookin käyttö työaikana
voidaan yksiselitteisesti katsoa epäasialliseksi tietoliikenteeksi?
Pois umpioista
Työnantajana olisin ennemminkin hyvin huolissani, jos työntekijöiden kaikki
aika kuluisi tiukasti vain oman työtehtävän sisällä. Se mielestäni
osoittaisi, että työntekijät elävät ahtaasti omassa umpiossaan eivätkä siten
voi mitenkään törmätä uusiin ilmiöihin, yllättäviin sattumahdollisuuksiin tai
ylipäätään mihinkään ajattelua uudistavaan ja kehittävään.
Tunnustan: käytän Twitteriä
työaikana. Ja Facebookia myös. Pidän tietysti yllä työhöni liittyviä tilejä,
mutta sen lisäksi olen käyttänyt työaikana myös omia henkilökohtaisia tilejäni.
Vastavuoroisesti olen kyllä iltaisin lähettänyt kotisohvalta työposteja ja
valmistellut seuraavan päivän PowerPoint-esityksiä.
Jokainen voi
halutessaan käydä katsomassa, ovatko twiittini ja julkiset
Facebook-päivitykseni aivan pelkkää viihdettä vai voisiko niistä löytyä joitain
työhöni liittyviä ulottuvuuksia? Voisiko seuraamastani twiittivirrasta löytyä
jotain sellaista, joka jossakin yhteydessä jollakin tavoin käytettynä voisi
edistää omaa työtäni sähköisten palvelujen ja palvelumallien kehittämisessä?
Vai voisiko peräti ihan uppo-oudoistakin asioista ja ilmiöistä olla minulle jotain
höytyä? Myös työssäni?
Jopa niiden paheksuttujen iltapäivälehtienkin nettisivuilta voi
aika ajoin löytää omaan työhön linkittyviä aiheita, jotka saattavat johtaa
jossakin muualla käytävän kiinnostavan – ja hyödyllisen - keskustelun äärelle.
Olisiko jo aika ajatella asiat uusiksi?
Olen hyvin vahvasti sitä mieltä,
että nykyajan tietotyötä ei tehdä entisin keinoin eikä sen tuloksellisuutta voi
mitata entisin mittarein ja menetelmin. Työtä tehdään yhteisillä ajattelualustoilla,
jakamalla tietoa itse ja saamalla tietoa muilta. Merkityksellinen tieto ei löydy enää vain
omasta organisaatiosta tai edes omalta toimialalta. Huimaan kehityshyppyyn
johtava oivallus saattaa syntyä jonkin itselle aivan vieraan aiheen parissa. Sosiaalisen
median verkostosta voi löytyä polun pää, joka johtaa pois totutusta uomasta ja
avaa silmät näkemään uuden ratkaisun.
Vuosi sitten inspiroiduin Esko Kilven pitämästä alustuksesta,
bloggasinkin siitä silloin (Uuden työn jäljillä – ja minne se johtaakaan?).
Kilven mukaan ”työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta”. Vuorovaikutusta etenkin me virkamiehet juuri tarvitsemme. Meidän on kuunneltava asiakkaitamme, meidän
on haettava tietoa ja langanpäitä sieltä, missä asiakkaamme liikkuvat. Meidän
on saatava kiinni heidän ajatuksistaan. Muutoin emme ole se avoin ja kehittyvä
hallinto, joka sanomme olevamme.
Mittarit vaihtoon
Helpoiten tuo vuorovaikutus ja
jopa henkilökohtainen yhteys syntyy juuri siellä Internetissä ja sosiaalisen
median foorumeilla. Siis siellä, mikä katsotaan työajan ja tietoliikenneyhteyksien
väärinkäytöksi.
Sen takia soisin, ettei työnajan asianmukaisuutta arvioitaisi työntekijöiden avaamien sivustojen ja nettiliikenteen perusteella. Etenkin kun niiden sivustojen, sosiaalisen median kanavien ja keskustelufoorumien seuraaminen kuuluu nykyään yhä useamman työntekijän tehtäviin ihan virallisestikin.
Sen takia soisin, ettei työnajan asianmukaisuutta arvioitaisi työntekijöiden avaamien sivustojen ja nettiliikenteen perusteella. Etenkin kun niiden sivustojen, sosiaalisen median kanavien ja keskustelufoorumien seuraaminen kuuluu nykyään yhä useamman työntekijän tehtäviin ihan virallisestikin.
Ja jos työaika todella kuluu
vääriin asioihin, on syytä selvittää, miksei työnteko maistu. Siihen voi hakea
tukea vaikkapa tästä Reima Suomen
mainiosta kirjoituksesta Työtä ei tarvita, vaan arvoa.
Hyvä näkökulma!
VastaaPoistaKiitos Anonyymi. Kiva, kun löysit tänne!
VastaaPoistaJa vielä hauskempaa, jos kirjoituksessa oli jotain, mikä ilahdutti sinua.
Inspiroiduin samasta muistutuksesta! Mahdetaankohan monissakin yrityksessä tietohallinnossa tosiaan vielä vuonna 2013 olla huolissaan siitä, että firman koneilla käydään Facebookin ja Googlen sivustoilla?
VastaaPoistaTuija, en tiedä miten yleinen huoli tuo on. Tietoliikennettä tietysti seurataan ihan kapasiteetti- ja kuormitusmielessä, ja niin pitääkin. Varmaan on paljon eroa yritysten ja toimialojenkin välillä siinä, millaisena työnteko nähdään.
VastaaPoistaMutta kummallista on, miten netti itsessään on niin paha asia. Kyllähän työpaikoille usein tulee sanomalehtiäkin ja niiden lukeminen on ihan ok. Monilla työpaikoilla kuunnellaan radiota, ja sekin on ihan ok. Mutta kun samaa asiaa tehdään netissä, se ei ole ok.
Brava! Vuosi 2013 on täten julistettu alkaneeksi :) Loistava kirjoitus, taattua Heinosta!
VastaaPoistaKiitos Johanna, tämän paremmin ei voi keskiviikkopäivä alkaa!
VastaaPoistaSinulla on kaunis taito nostaa ihmistä. Kaiken lisäksi taidat tehdä sitä myös työaikana.