Netissä työaikana, hui kamalaa!

Tietoliikenteen seurantamahdollisuutta voi käyttää kaikkeen kivaan ja hyödylliseen, kuten esimerkiksi sen tutkimiseen, mitä sivustoja työtekijät käyttävät työpäivän aikana.

Kun tulokseksi saadaan, että aikaa kuluu mm. iltapäivälehtien sivuilla, Googlessa ja Facebookissa, on tulkinta selvä: henkilöstön tuottamasta tietoliikenteestä suuri osa on muuta kuin työtehtäviin liittyvää. Työntekijöitä muistutetaan, että Internet ja sähköposti on tarkoitettu työkäyttöön, niitä ei tule käyttää muuhun.

Ongelmana tuossa mielestäni on vain se, että miten esimerkiksi Googlen tai Facebookin käyttö työaikana voidaan yksiselitteisesti katsoa epäasialliseksi tietoliikenteeksi? 

Pois umpioista

Työnantajana olisin ennemminkin hyvin huolissani, jos työntekijöiden kaikki aika kuluisi tiukasti vain oman työtehtävän sisällä. Se mielestäni osoittaisi, että työntekijät elävät ahtaasti omassa umpiossaan eivätkä siten voi mitenkään törmätä uusiin ilmiöihin, yllättäviin sattumahdollisuuksiin tai ylipäätään mihinkään ajattelua uudistavaan ja kehittävään.  

Tunnustan: käytän Twitteriä työaikana. Ja Facebookia myös. Pidän tietysti yllä työhöni liittyviä tilejä, mutta sen lisäksi olen käyttänyt työaikana myös omia henkilökohtaisia tilejäni. Vastavuoroisesti olen kyllä iltaisin lähettänyt kotisohvalta työposteja ja valmistellut seuraavan päivän PowerPoint-esityksiä.

Jokainen voi halutessaan käydä katsomassa, ovatko twiittini ja julkiset Facebook-päivitykseni aivan pelkkää viihdettä vai voisiko niistä löytyä joitain työhöni liittyviä ulottuvuuksia? Voisiko seuraamastani twiittivirrasta löytyä jotain sellaista, joka jossakin yhteydessä jollakin tavoin käytettynä voisi edistää omaa työtäni sähköisten palvelujen ja palvelumallien kehittämisessä? Vai voisiko peräti ihan uppo-oudoistakin asioista ja ilmiöistä olla minulle jotain höytyä? Myös työssäni?

Jopa niiden paheksuttujen iltapäivälehtienkin nettisivuilta voi aika ajoin löytää omaan työhön linkittyviä aiheita, jotka saattavat johtaa jossakin muualla käytävän kiinnostavan – ja hyödyllisen - keskustelun äärelle.

Olisiko jo aika ajatella asiat uusiksi?                

Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että nykyajan tietotyötä ei tehdä entisin keinoin eikä sen tuloksellisuutta voi mitata entisin mittarein ja menetelmin.  Työtä tehdään yhteisillä ajattelualustoilla, jakamalla tietoa itse ja saamalla tietoa muilta.  Merkityksellinen tieto ei löydy enää vain omasta organisaatiosta tai edes omalta toimialalta. Huimaan kehityshyppyyn johtava oivallus saattaa syntyä jonkin itselle aivan vieraan aiheen parissa. Sosiaalisen median verkostosta voi löytyä polun pää, joka johtaa pois totutusta uomasta ja avaa silmät näkemään uuden ratkaisun.

Vuosi sitten inspiroiduin Esko Kilven pitämästä alustuksesta, bloggasinkin siitä silloin (Uuden työn jäljillä – ja minne se johtaakaan?). Kilven mukaan ”työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta”. Vuorovaikutusta etenkin me virkamiehet juuri tarvitsemme. Meidän on kuunneltava asiakkaitamme, meidän on haettava tietoa ja langanpäitä sieltä, missä asiakkaamme liikkuvat. Meidän on saatava kiinni heidän ajatuksistaan. Muutoin emme ole se avoin ja kehittyvä hallinto, joka sanomme olevamme.

Mittarit vaihtoon

Helpoiten tuo vuorovaikutus ja jopa henkilökohtainen yhteys syntyy juuri siellä Internetissä ja sosiaalisen median foorumeilla. Siis siellä, mikä katsotaan työajan ja tietoliikenneyhteyksien väärinkäytöksi.

Sen takia soisin, ettei työnajan asianmukaisuutta arvioitaisi työntekijöiden avaamien sivustojen ja nettiliikenteen perusteella. Etenkin kun niiden sivustojen, sosiaalisen median kanavien ja keskustelufoorumien seuraaminen kuuluu nykyään yhä useamman työntekijän tehtäviin ihan virallisestikin.

Ja jos työaika todella kuluu vääriin asioihin, on syytä selvittää, miksei työnteko maistu. Siihen voi hakea tukea vaikkapa tästä Reima Suomen mainiosta kirjoituksesta Työtä ei tarvita, vaan arvoa.