Yrittäjät verkkotoimistoa tekemässä

Tänään oli monellakin tapaa hieno päivä! Suomen suvi näytti meille aurinkoiset kasvonsa ja levitti lämpöään ainakin eteläiseen Suomeen. Aurinkoakin enemmän iloa ja lämpöä omaan sydämeeni toi kuitenkin Yritys-Suomen asiakasraadin ensimmäinen kokoontuminen. Asiakasraadissa pääsemme toden teolla kuuntelemaan käyttäjien ääntä, kun valmistelemme sähköisiä asiointipalveluja yrityksen verkkotoimistoon.


Työpajatyössä Jarmo, Markku, Juho, Joni ja Sampsa

 Yrittäjiä laidasta laitaan

Ensimmäisessä vaiheessa asiakasraadin muodostaa noin 15 hengen ydinryhmä. Jatkossa raatia on tarkoitus  laajentaa muutamaan kymmeneen henkeen, joiden osallistumisintensiteetti voisi vaihdella tilanteen ja tarpeen mukaan. Tänään kokoontunut ryhmä on taustoiltaan ja osaamiseltaan vakuuttavan monipuolinen ja ainakin tässä vaiheessa myös innostunut!

Joukossa on sekä elämänkokemuksen että yritystoiminnan konkareita, on nuoria ensiyrittäjiä ja on rohkeasti yrittäjyyteen tarttuneita uuden suunnan etsijöitä. Toimialat vaihtelevat ja sitä kautta myös näkökulmat ovat erilaiset.

Meidän tehtävämme on nyt pitää virettä yllä ja kannustaa tätä ryhmää osallistumaan, antaa sen ajatuksille tilaa lentää ja muovata niistä hyvän käyttökokemuksen tarjoavia palveluja yrityksen verkkotoimistoon.

Ensimmäistä tapaamista oli valmisteltu jo raadin verkkoyhteisössä ja joitakin kotiläksyjäkin oli tehty. Sen takia pääsimme tapaamisessa tutustumisen lisäksi käsiksi jo itse asiaankin.

Hyvän verkkopalvelun tunnusmerkit löytyivät
Päivän työpajoissa pohdittiin, millainen on hyvä verkko- ja asiointipalvelu. Keskusteluissa nousi esille selvä halu ja pyrkimys asioinnin yksinkertaisuuteen sekä useiden palvelujen tavoittamiseen samasta paikasta. Myös palveluihin kirjautuminen ja tunnistautuminen puhutti paljon. Toisaalta toivotaan helppoa ja yksinkertaista, mutta toisaalta halutaan myös ehdottoman turvallista asiointia. Asiakasraadin ajatukset tuntuivat kallistuvan siihen suuntaan, että yrityksen verkkotoimistoon olisi tarpeen saada pari eritasoista kirjautumista erilaisten tehtävien hoitoon. Jokapäiväiseen kevyeen asiointiin riittäisi kevyempi tunnistautuminen, ja vahvempaa tunnistusta tarvittaisiin vain erityistä suojaa vaativaan varsinaiseen viranomaisasiointiin. Tärkeimpänä pidettiin sitä, että kaikki palvelut kuitenkin voitaisiin tavoittaa yhdellä kirjautumisella.

Seurannan tulee olla vaivatonta

Viranomaisten kanssa meneillään olevien asioiden seurannan mahdollistavaa ns. asiointitiliä pidettiin tärkeänä. Asiointitilin avulla yritys voi seurata esim. rahoitus- tai lupahakemuksensa käsittelyä, saada tietoa käsittelyaikataulusta ja käsittelyn eri vaiheista. Tilillä myös kaikki asiointiin liittyvät dokumentit ovat kootusti yhdessä paikassa. Asiakasraadin vahva kanta oli, että asiointitilin tulisi olla eri viranomaisten yhteinen ja kiinteästi yrityksen verkkotoimiston osana. Mitään erillistä ja esim. erillisen kirjautumisen vaativaa palvelua ei haluttu.

Huimia oivalluksia

Päivä toi esille myös innovatiivisia oivalluksia, kuten interaktiivisen suomi-virkamies-suomi -sanakirjan. Sanakirjaidean taustalla on aito ja tunnistettu löytämisen vaikeus, joka usein johtuu siitä, ettei asiakas käytä samoja termejä ja käsitteitä kuin viranomaiset. Kuinka kukaan voisi ymmärtää, että ravintolaa merkitsevä tila onkin virkamieskielellä elintarvikehuoneisto? Tai kuka tietää, mitä ovat vesiviljelyeläimet? No, ne ovat esimerkiksi siellä ravintolassa tarjottavia viljeltyjä kaloja, rapuja ja simpukoita. Semanttisen webin välineillä tuollaisen sanakirjan toteuttaminen on aivan mahdollista.

Myös pikaviestimien käyttömahdollisuutta pidettiin tarpeellisena, ja niille löydettiin käyttöä etenkin asioinnin tukipalveluna. Virka-ajan ulkopuolella käytössä voisi olla esimerkiksi Ikean Annan tyyppinen tietokantapohjainen automaattichat.

Päivän päättyessä meillä oli harkittuja ja kokemukseen perustuvia määrittelyjä hyvästä verkkopalvelusta. Lisäksi saimme roppakaupalla kommentteja ja ehdotuksia valmisteilla olevan verkkotoimiston ominaisuuksista ja toiminnallisuuksista. Niitä nyt työstämme ja annamme tulokset jälleen raadin arvioitaviksi.

Asiakasraati on tästä eteenpäin mukana verkkotoimiston kehitysvaiheissa ja osallistuu jokaisen vaiheen testaukseen ja kommentointiin. Yhteinen työmme on alkanut ja uskon sen aikanaan kantavan kauniin hedelmän.

Kuunnellaan asiakasta

Tuija Aalto nosti eilen Tuhat sanaa-blogissaan esille kuuntelemisen merkityksen erilaisten hankkeiden onnistumisessa. Aiheesta ei voi liikaa puhua. Vieläkin on valitettavan tavallista, että esim. asiakkaalle suunnattuja palveluja kehitetään palvelutarjoajan lähtökohdista ja itse asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Asiakkaiden olemassaoloa ei kehittämishankkeissa muisteta tai ainakaan heitä ei ymmärretä kuunnella. Mitä haaskausta jättää hyödyntämättä parhaan mahdollisen asiantuntijan osaaminen!

Samaisessa blogijutussa viitattiin aktiiviseen avoimuuteen, joka on jotain ihan muuta kuin ”kerrotaan kysyttäessä” –tyyli. Aktiivisen avoimuuden toimintamalliin kuuluu läsnäolo ja vuorovaikutus verkostoissa hankkeiden aikana ja niiden välillä. Aktiivinen avoimuus merkitsee astumista asiakkaan maailmaan, kokemustiedon keräämistä ja ymmärtämistä. Se merkitsee keskeneräisistä asioista viestimistä ja palautteen vastaanottamista ja sietämistä.

Julkishallinto avaa ovia vuorovaikutukselle
Umpikorvaisuutta on epäilemättä esiintynyt niin yksityissektorilla kuin julkishallinnossakin. Ilahduttavaa kumminkin on, että viranomaiset ovat nyt voimalla murtamassa tuota perinteistä itseriittoista kehittämismallia ja ovat avaamassa ovia vuorovaikutukselle.

Hyvänä esimerkkinä pidän SADe-ohjelmassa (sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma) valmisteltavien sähköisten asiointipalvelujen kehittämishankkeita. Asiakkaita ja sidosryhmiä osallistetaan mm. kyselyillä, kuulemistilaisuuksissa, sosiaalisessa mediassa toimivissa avoimissa kehittäjäyhteisöissä ja asiakasraadeissa.

Erityistä iloa ja ylpeyttä tunnen siitä, että myös Yritys-Suomen palvelukehitystä toteutetaan jatkossa yhdessä asiakkaiden kanssa.

Asiakasraati kehittää yrityksen verkkotoimistoa
Olemme kutsuneet yrityksiä asiakasraatiin kehittämään tekeillä olevaa yrityksen verkkotoimistoa. Haluamme varmistaa, että palvelu vastaa asiakkaiden tarpeita ja että asiakaskokemus kannustaa sähköiseen asiointiin ja palvelun käyttämiseen.

Tavoittelemme asiakasraadissa pitkäjänteistä kehittäjäkumppanuutta: työskentelyajaksi on suunniteltu 2 – 3 vuotta. Ryhmän työskentely on alkanut virtuaalisella kokoontumisella ja esittäytymisellä, ensimmäinen tapaaminen järjestetään toukokuun loppupuolella.

Raadin on tarkoitus kokoontua työpajoihin säännöllisesti kahdesta kolmeen kertaa vuodessa. Väliaikoina asiakasraati työskentelee verkossa sisäistä yhteisöpalvelua käyttäen. Verkossa voidaan muun muassa toteuttaa arviointi- ja kartoitustehtäviä, joilla pohjustetaan varsinaisia työpajatapaamisia. Myöhemmässä vaiheessa raatityöskentelyn tueksi on suunniteltu verkossa toimivaa kaikille avointa kehittäjäyhteisöä. Verkkoyhteisö antaa vaikuttamismahdollisuuden ja tukee myös avointa ja vuorovaikutteista viestintää.

Mukaan mahtuu vielä
Tällä hetkellä asiakasraadissa on 14 eri kehitysvaiheessa olevaa yritystä. Yritykset ovat eri toimialoilta ja sijaitsevat eri puolella Suomea. Osallistujien ikä vaihtelee alle kolmekymppisestä juuri eläkeiän saavuttaneeseen senioriin. Ryhmän kokoa on tarkoitus jatkossa kasvattaa 40 – 50 yritykseen.

Ilmoittaudu mukaan, jos sinäkin haluat jättää puumerkkisi yrityksen sähköiseen työpöytään!

Sosiaalinen media mahdollistaa paljon

Verkko ja sosiaalinen media vieraannuttavat ihmiset oikeasta elämästä ja tekevät heistä passiivisia nörttejä. Verkossa aikaa viettävä ihminen jää paitsi jostain todellisemmasta ja paremmasta.

Näinhän sitä usein sanotaan. Verkossa tapahtuvaa vuorovaikutusta ei pidetä oikeana ja aitona, vaan ajatellaan sen kelpaavan korkeintaan korvikkeeksi. Ystävien ja ihmisten tapaaminen verkossa ei ole yhtä arvokasta kuin yhdessä kahvilan pöydässä istuminen tai leffassa käyminen.

Itse ajattelen, että verkkoelämä ja tosielämä eivät millään tavalla ole vastakkaisia tai toisiaan korvaavia tai poissulkevia. Aikansa voi käyttää hyvin tai huonosti kummallakin tavalla. Vuorovaikutuksen rikkaus ei ole kiinni siitä, keskustellaanko kasvokkain vai Facebookissa. Eihän aktiivisuus verkossa sitä tarkoita, ettei ikinä tapaisi ketään elävässä elämässä.

Verkossa on sattumahdollisuuksia
Paitsi omiin tuttuihinsa verkossa on mahdollisuus luoda kontakteja myös aivan uusiin ihmisiin. Kiinnostavien henkilöiden ajatuksia voi seurata Twitterissä tai Google plussassa ja nykyään myös Facebookissa. Sillä tavoin voi päästä osalliseksi asioista ja keskusteluista, joita muutoin olisi lähes mahdoton tavoittaa.

Itse olen saanut muutamia tosi kiinnostavia kontakteja Twitterissä ja Facebookissa. Aivan kaikkia uusia ihmisiäni en ole edes tavannut oikeasti – vielä. Mutta heidän ajatuksensa kiinnostavat minua ja minusta on mukava seurata heidän päivityksiään. Olen saanut tietooni monen monta hyödyllistä ja kiinnostavaa juttua, niin työhöni kuin muuhun elämääni liittyen. Näkökulmani monesta asiasta on avartunut tai muuttunut kokonaan toiseksi. Olen saanut vinkkejä ja kokemuksia uusista työskentelyvälineistä, löytänyt kiinnostavia blogeja ja artikkeleja, olen päässyt keskelle virkistäviä keskusteluja. Ilman sosiaalista mediaa, tietoverkkojen ulkopuolella mikään tuollainen ei olisi mahdollista tai ainakin se olisi paljon vaikeampaa ja vähäisempää. Sosiaalisessa mediassa voin kulkea kukasta kukkaan, sosiaalinen media on sattumahdollisuuksia täynnä!

Täyttä elämää somessa
Mitä kaikkea verkko avaakaan heille, joiden elämä esimerkiksi sairauden tai vamman takia on fyysisesti rajoittuneempaa? Eräs somesta löytämäni ystävä on todennut, että eläkkeelle jäätyään ja huonosti toimivien jalkojensa takia Facebook-verkostosta on tullut hänelle tosi tärkeä kanava pitää yhteyttä ystäviin, jakaa ja saada ajatuksia, pitää yllä monipuolista ja virkeää sosiaalista elämää. Tämä terävä ajattelija saa vastakaikua verkostolta ja riemastuttaa meitä omilla sivalluksillaan. Kyllä hän silti tapaa ihmisiä myös oikeasti.

Toinen esimerkki on Duchennen lihasdystrofiaa sairastava Pietari Ahtiainen. En tunne Pietaria, mutta seuraan häntä Twitterissä ja Facebookissa ja luen hänen blogiaan. Nuori mies elää nuoren miehen arkea ja käy vilkasta vuoropuhelua verkossa. Voin vain kuvitella, miten paljon iloa Pietarille on siitä, että hän voi kommunikoida laajan ihmisjoukon kanssa. ”Oikeassa elämässä” tuo olisi paljon vaikeampaa, jollei suorastaan mahdotonta. Tietysti myös Pietari tapaa muita ihmisiä, käy matkoilla jne.

Verkko avaa meille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia saada tietoja ja kontakteja ja jakaa kokemuksia. Se ei itsessään ole hyvä tai paha, kyse on siitä, miten ja mihin sitä käytämme. Tietoverkot ja sosiaalinen media eivät sulje pois mitään, vaan tuovat koko elämän kirjon kaikkien ulottuville. Monelle ne ovat monipuolisen elämän ja osallistumisen mahdollistajia.

Ojasta allikkoon

Konvoluutti – puhelin – sähköposti – kännykkä – yhteisölliset työskentelyalustat. Näin kehitys on kehittynyt, näillä välineillä meitä on töissämme lähestytty, ja näiden kautta olemme työympäristöömme kiinnittyneet.

Näitä pitkin meille on tuupattu paitsi hyödyllistä tietoa ja työtehtäviä myös täysin turhaa informaatioähkyä ja vaatimuksia. Varmasti on vielä muitakin, mutta nämä tunnistan päällimmäisiksi omasta työelämästäni.


Kaikkia on pidetty edeltäjiään parempina ja tehokkaampia. Kaikkien on ajateltu olevan työtä helpottavia välineitä ja edustavan uutta tapaa toimia. Vapauttavan meitä jotenkin. Ja katin kontit!

Itse välineet toki voivat ollakin edeltäjiään fiksumpia, ja ne antavat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia työskennnellä, kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa.

Mutta ei kai ollut tarkoitus, että käyttäisimme niitä kaikkia yhtä aikaa? Eikö ollutkaan tarkoitus jättää mitään pois?

Pinot pöydällä
Ensin meille pukkasi kommentoitavaa, lausuttavaa, kirjattavaa ja täytettävää konvoluuteissa. Pinot pöydällä olivat suuria, mutta jotenkin niistä pystyi näkemään, missä mennään. Niistä myös näki, kun joku tuli valmiiksi ja siirtyi eteenpäin. Sitten pomo alkoi soitella meille työtehtäviä: ehtisitkö ensi viikoksi tehdä tästä raportista tiivistelmän? Olisi mukava, jos ehtisit piirtää jonkin piirtoheitinkalvonkin esitykseni tueksi? Puhelin oli työpöydällä ja siihen vastattiin työpaikalla. Tehtäviä tuli edelleen myös konvoluuteissa.

Pinot sähköistyvät
Sitten tuli sähköposti. Muutamassa vuodessa laatikkomme pursuilivat vastaamattomia viestejä, joissa meiltä odotettiin jotain toimenpiteitä. Ja jos ei heti tapahtunut, tuli soitto perään. Konvoluuttien pino oli ohentunut, mutta ei kadonnut.

Pian jokaisella oli kännykkä, jolla saattoi varmistaa sähköpostinsa perille menon vaikka iltasella. Jos oikein kiire oli, kannatti laittaa tekstari. Johan tuli vauhtia! Ja aamulla työpöydälle oli saattanut vielä tulla jokunen konvoluuttikin.

Pinot muuttavat someen
Sitten alkoi todellinen vallankumous. Meille tuotiin yhteisölliset työskentelyalustat, sosiaalisen osallistumisen mahdollistavat sähköiset yhteistyöympäristöt. Nyt meidän täytyy kaikkien muiden foorumeiden lisäksi keskustella, ideoida, jakaa ajatuksia ja rakentaa uutta myös Yammerissa, Moodlessa ja SharePointissa. Voi elämän kevät! Kun onhan meillä vielä ne konvoluutitkin…

Niin, se konvoluutti: se on sisäisen postin pahvikuori.

Perusta yritys - tai osta se valmiina

Julkaistu yrityssuomi.fi -sivustolla Esillä nyt -artikkelina 29.2.2012

Yrityksen perustaminen on askel uuteen. Siihen sisältyy suuria unelmia, hikeä ja joskus kyyneleitäkin. Huolellinen suunnittelu kantaa pitkälle, ja sen tueksi Suomessa on onneksi tarjolla paljon palveluja ja neuvontaa. Kaikkea ei siis tarvitse tehdä yksin. Kaikkea ei myöskään ole välttämätönä tehdä alusta alkaen.

Hyvä vaihtoehto yrityksen perustamiselle on ostaa valmis yritys. On paljon yrityksiä, joiden toiminta on kannattavaa, mutta yrittäjät haluavat luopua liiketoiminnasta henkilökohtaisista syistä, kuten terveyssyistä tai halusta jäädä eläkkeelle.

Hyvin usein yrityskauppoja tehdäänkin juuri yrittäjän suunnitellessa eläköitymistä. Suomessa on tälläkin hetkellä kymmeniä tuhansia yrityksiä, joiden omistaja tulee lähivuosina eläkeikään. Siinä on madollisuuksia uudelle yrittäjäsukupolvelle. Tarjolla on koeteltua bisnestä, jonka tekijöiksi tarvitaan uusia yrittäjiä ja uusia yrityksiä. Joko jatkamaan entistä yritystoimintaa lennosta tai muovaamaan vapautuvasta markkinakysynnästä kokonaan uudenlaista liiketoimintaa.

Valmiiksi toiminnassa olevan yrityksen liikeideaa on jo koeteltu, joten aloittamispäätöksen tekeminen voi olla helpompaa kuin päätös kokonaan uuden yrityksen perustamisesta. Toimivalla yrityksellä valmis asiakaskunta ja markkina-asema. Luultavasti sillä on myös ainakin jonkin verran tulovirtaa, eikä uudellle yritykselle tyypillinen "kuolemanlaakso" ole niin todennäköinen.

Koska omistajanvaihdokseen liittyy monia juridisia ja taloudellisia kysymyksiä, kannattaa asiohin paneutua huolella ja hankkia tietoa jo etukäteen. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö on suositeltavaa.Tarjolla on niin oppaita, myynnissä olevia yrityksiä välittäviä yrityspörssejä kuin henkilökohtaisia asiantuntijapalvelujakin. Kaupan toteutukseen tulee myös varata riittävästi aikaa, sillä etenkin luopujalta tilanne saattaa vaatia pitkääkin kypsyttelyä.

Yrityksen hyvä kunto ja markkina-asema ostohetkellä eivät kuitenkaan takaa yrityksen tulevaisuutta. Yrittäjäksi ryhtyvän on sen takia aina viisasta laatia omia tavoitteitaan vastaava liiketoimintasuunnitelma sekä varautua muutoksiin. Myös tähän on rusaasti apua tarjolla. Perusteet voi selvittää vaikkapa yrityssuomi.fi-sivstolla, josta löytyy tietoa sekä yrityksen perustamisesta että omistajanvaihdoksesta. Sivustolla on tarjolla myös työkalu sähköisen liiketoimintasuunnilman tekemiseen. Sen avulla on helppo saada läpileikkaus yrityksen nykytilasta ja hahmottaa tulevia kehittämistarpeita.

Onnea matkaan!

Setäenergiaa - ei kiitos!

Tunnettehan te Sedän? Tuon Luojan lahjan maailmalle, tuon joka on profeetta ja tietäjä paitsi omalla maallaan, myös kaikkialla muualla ja kaikissa asioissa? Sedät uhkuvat aivan erityistä setäenergiaa, joka pyörittää heitä heidän oman ylivertaisen napansa ympärillä. Ja sanottakoon heti alkuunsa, että setäenergia ei välttämättä liity ikään tai sukupuoleen, joskin laajimmat esiintymät tavataan vanhemman miesväestön keskuudessa.

Setä viihtyy muiden Setien kanssa, koska he ovat samaa mieltä omasta erinomaisuudestaan eikä keskusteluun synny ikäviä säröjä tai harmillisesti muista poikkeavia mielipiteitä. Setien ei tarvitse kuunnella muita, koska kukaan muu ei kumminkaan voi ymmärtää asioita yhtä hyvin kuin he. Paitsi tietenkin se toinen Setä, joka on samaa mieltä. Aito vuorovaikutus ja tasa-arvoinen keskustelu ovat tarpeettomia Sedälle. Asioista voidaan vallan mainiosti sopia pienessä piirissä sikarinsavun keskellä. Se on yksinkertaisinta, eikä vähemmällä ymmärryksellä varustettuja kanssaihmisiä kannata turhaan vaivata.

Sedät eivät kaipaa uusia näkökulmia tai uusia ajatuksia. Etenkään naisten ei kannata ollenkaan vaivata pientä sievää päätään turhalla ajattelulla. Setähän on jo ajatellut kaiken valmiiksi. Naisten tulee katsoa Setää ylöspäin ja ihailla tämän viisautta. Setä ei ole valmis muuttamaan käsityksiään eikä omaksumaan uusia työtapoja. Jos jotain uutta on pakko oppia, sen voi ulkoistaa toimiston tytöille.

Setä on usein – kiitos muiden Setien – työurallaan hyvin menestynyt ja hänellä on asemaan perustuvaa auktoriteettia. Sen turvin Setä on tähän asti pärjäillyt mukavasti.

Mutta tulevaisuudessa Sedät eivät enää pärjää. Meneillään oleva työn tekemisen muutos ja aidon vuorovaikutuksen välttämättömyys jättävät Sedät armotta rannalle ruikuttamaan. Kohta Setä on yksin oman napansa kanssa eikä kukaan enää vaivaudu kuuntelemaan häntä. Tulevaisuus rakennetaan avoimissa sosiaalisissa verkostoissa. Arvostus ja auktoriteetti niissä on ansaittava itse, ne eivät heltiä tittelillä tai johtoryhmän jäsenyydellä.

Setäenergia on katoava ja uusiutumaton luonnonvara. Setää ei tule ikävä.

Uuden työn jäljillä - ja minne se johtaakaan?

Tuskin voi toivoa parempaa alkua työviikolleen kuin oli tämän aamuinen, Esko Kilven johdattelema keskustelu sosiaalisesta mediasta asioinnin kanavana. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnossa ruvetaan nyt laajalla rintamalla suunnittelemaan sosiaalisen median roolia niin oman työn tehostamisessa kuin asiakaspalvelun osana.

Kilpi johdatti meidät syvälle muutoksen alkujuurille ajatuksillaan työn, työn tekemisen ja työympäristöjen kehittymisestä. Jotenkin yllättävää oli lähteä some-asioissa liikkeelle historiasta - aina 30-luvulta ja Ronald Coasesta asti - mutta mitä pidemmälle esitys eteni, sitä kirkkaammin oivalsin, että juuri noin kaukaa sosiaalisen median vääjäämätön synty ja kehitys kumpuavat.

Uuden työn jäljillä

Perinteinen, teollistumisen ajan työskentelymalli työaikoineen ja seinineen sopii enää harvoihin tehtäviin. Asiantuntija- ja tietotyössä aikaan ja paikkaan sidottu työnteko on tehotonta; se on sekä kyvykkyyskapasiteetin että työskentelytiloihin kiinnitetyn rahan tuhlaamista. Tuloksia syntyy yhteisillä ajattelualustoilla, jakamalla ja saamalla, vuorovaikutteisesti kommunikoiden.

Esko Kilven mukaan

Työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta.

Vuorovaikutuksen tarvetta ei voi etukäteen määrittää, se nousee hetkestä ja käsillä olevasta kokonaisuudesta. Kankeat organisaatio- ja hierarkiarakenteet ovat tehokkaita vuorovaikutuksen estäjiä ja hidastavat muutoksessa tarvittavaa oppimista. Olin kuuliainen oppilas ja kirjasin ylös toisenkin ajatuksen:

Tuottavuus on kiinni oppimisen nopeudesta. Ja oppiminen puolestaan syntyy siitä, miten olemme läsnä ja miten kommunikoimme.

Jos organisaation sisäiset rajat haittaavat vuorovaikutusta ja oppimista - toisin sanoen syövät uuden työn mahdollistamaa tuottavuutta - niin mitä sitten tekevätkään organisaatioiden väliset kuilut ja siiloihin lukkiutuminen? Sitä sietää pohtia, kun seuraavan kerran säikähtää siilon pohjalle puhaltavaa muutoksen tuulta.

Vähän samoista teemoista bloggasi myös Johanna Kotipelto maaliskuussa 2011: Työ 2.0 vaatii uutta myös viranomaisilta.  Kannattaa lukea; kirjoitus sisältää reippaita ajatuksia ja keräsi myös mielenkiintoisia kommentteja.

Edessä avara tie
Aamun tilaisuus synnytti minussa yhdenlaisen aivomyrskyn. Tunnen, että olemme tien päässä. Se tie ei ole suora eikä yksisuuntainen, vaan siitä tulee haarautuva ja mielenkiintoisia pysäkkejä tarjoava väylä asiakkaan kulkea. Me olemme aivan alussa vasta, ja varmasti eteemme tulee pettymyksiä ja teemme virheitä. Mutta olemme kumminkin aloittaneet. Se on niin hienoa, että oli pakko purskauttaa ilo ilmoille täällä omassa blogissa!