Kohti sähköisiä asiointipalveluja

Osana julkisen hallinnon ICT-strategiaa Suomeen luodaan parhaillaan kansallista palveluarkkitehtuuria. Tavoitteena on digitaalinen palveluinfrastruktuuri, eli yhteinen pohja julkishallinnon sähköisten palvelujen kehittämiseen ja  tietojen liikkumiseen ja hyödyntämiseen. 

Kansallisen palveluarkkitehtuurin keskeisiä elementtejä ovat palvelutietovaranto, palveluväylä, tunnistusratkaisut sekä roolien ja valtuutusten hallinta. Asiakkaille - yrityksille ja ihmisille - palveluarkkitehtuuri näkyy ennen kaikkea tiedot ja palvelut sekä sähköisen asioinnin kokoavina verkkopalveluina, eli yrityksen ja kansalaisen palvelunäkyminä. Asiakkaiden tarvitsemat tiedot ja palvelut ovat saatavilla ja käytettävissä helposti ja turvallisesti.

Riku Jylhänkangas/VM 11.2.2014. Kuva isommaksi klikkaamalla.

Uudistuvat verkkopalvelut  

Yrityssuomi.fi ja kirjautuneen käyttäjän Oma Yritys-Suomi ovat ensimmäinen toteutus yrityksen verkko- ja asiointipalvelusta. Yritys-Suomeen on koottuna tietoa ja palveluja sekä sähköisiä työkaluja niin yrityksen perustajalle kuin jo toimivalle yritykselle ja työnantajalle.

Yrityksen palvelujen rakentaminen jatkuu Yritys-Suomen verkkopalvelujen nykyisiä sisältöjä ja toiminnallisuuksia edelleen kehittämällä. Yrityksen palvelunäkymä toteutuu koko laajuudessaan, kun rooli- ja valtuutuspalvelu sekä kansallinen asiointitili saadaan valmiiksi, näillä näkymin vuonna 2016.

Yksityishenkilöille suunnatun uuden ajan verkkopalvelun suunnittelu on juuri käynnistynyt. Sen toteutuksessa hyödynnetään julkishallinnon palvelut kansalaisille nykyisin kokoavan suomi.fi-palvelun sisältöjä ja kokemuksia. Tästä uudesta verkkopalvelusta on tarkoitus julkaista ensimmäinen beta-versio keväällä 2015.

Myöhemmässä vaiheessa myös viranomaisten vällille luodaan yhteisiä palveluja ja työkaluja. 

Palvelut sujuvasti käyttöön roolista riippumatta

Yrittäjä tai yrityksen perustaja valmistelee ja suunnittelee liiketoimintaansa ja hoitaa yrityksensä asioita Yritys-Suomen verkkopalveluissa. Kun tämä samainen yrittäjä tarvitsee lapselleen päivähoitopaikkaa tai vaikkapa rakennuslupaa talolleen, olisi toivottavaa, ettei hänen tarvitsisi kirjautua kolmeen eri järjestelmään. Ihannetapauksessa hän voisi koota kaiken tarvitsemansa yhteen näkymään tai vähintäänkin siirtyä vaivatta eri palvelujen välillä.

Käyttäjän omien tietojen pitää olla koko ajan helposti saavutettavissa ja omia, meneillään olevia asioita on voitava helposti seurata, on käyttäjä sitten kansalaisen tai yrittäjän roolissa. 

Sen takia on tärkeää, että näitä palvelunäkymiä, eli tulevaisuuden verkkopalveluja, valmistellaan yhdessä.  Asiakas on aina kokonainen ihminen, riippumatta missä roolissa hän kulloinkin toimii.

Yhteistyöllä kohti yhtenäistä palvelukokemusta     

Alku näyttää lupaavalta. Palvelunäkymät –hankkeen vetäjänä valtiovarainministeriö on kutsunut sekä yrityksen (yrityssuomi.fi) että kansalaisen (suomi.fi) verkkopalvelujen tekijät saman pöydän ääreen.

Työskentelyn tavoite on yhteinen, eli tarjota asiakkaan tilanteeseen sopivaa tietoa, siihen liittyviä palveluja ja työkaluja sekä vaivatonta sähköistä asiointia kertakirjautumisella.

Vaikka yritysten ja yksityishenkilöiden verkkopalveluilla on omat, kohderyhmien mukaiset sisältökonseptinsa, yhteistyöllä voidaan tunnistaa tavoiteltavat toiminnallisuudet ja tuottaa niiden toteuttamiseen tarvittavat yhteiset käyttöliittymäkomponentit. Tällä tavoin saadaan yhdenmukaisuutta myös asiakkaan käyttökokemukseen. Oma Yritys-Suomen tekemisessä kertyneet kokemukset on hyvä hyödyntää, ja verkkopalvelujen rakentamisessa on tarkoitus mahdollisuuksien mukaan käyttää myös yhteisiä työkaluja ja alustoja.

Ottaisimmeko asiakkaat mukaan suunnitteluun?

Oma Yritys-Suomi –palvelua on kehitetty yhdessä asiakkaiden kanssa jo suunnitteluvaiheesta alkaen. Palveluja on pilotoitu Yritys-Suomen asiakasraatiin kuuluvissa yrityksissä. Myös uusien palvelujen ja toiminnallisuuksien kehittämiseen on haettu pohjaa asiakasraatilaisten näkemyksistä. Työskentely on ollut antoisaa ja hyödyllistä, ja uskoakseni kaikkein pahimmat kompuroinnit on vältetty juuri asiakasraadin ansiosta. 

Nyt toivon, että voisimme hakea Yritys-Suomen asiakasraadilta ajatuksia myös siihen, miten sisältöjen eroista huolimatta yrityksen ja yksityishenkilön verkkopalvelut muodostaisivat mahdollisimman saumattoman ja toimivan kokonaisuuden.  Uskon, että yhdessä asiakkaiden kanssa pääsisimme parempaan tulokseen kuin pelkästään virkamiesten kesken.

  

Yhdessä tekemällä kaikki voittavat!

Yritys-Suomi on minulle rakas. Olen tehnyt sen parissa työtä jo pitkään, ja edelleen näen siinä paljon hyvää ja kaunista, paljon tavoittelemisen arvoista.

Yhteinen polkumme ei aina ole ollut helppo eikä tasainen kulkea. Välillä kipinäni on uhannut kokonaan sammua. Toisina päivinä taas aurinko on paistanut risukasan lämpimäksi, liekki on leimahtanut uudelleen ja työ on jatkunut suunnatonta riemua tuntien.

Monesti olisin halunnut nopeuttaa asioita, olla jo maalissa. Mutta yhteistyöverkosto on laaja, ja yhteisen tavoitteen ja tahtotilan muodostaminen on vaatinut paljon yhteensovittamista. Nyt tavoitteet on kuitenkin kiteytetty selkeäksi visioksi vuoteen 2020.  

Yritys-suomi on yhtenäinen, vaivaton ja asiakkaan tarpeen ennakoiva asiointiväylä yritysten palveluihin.

Mielestäni tämä on hieno visio ja lisäksi myös mahdollinen. Hitaasti kiiruhtamalla olemme jo luoneet yhteisen verkkopalvelun, joka sisältää myös sähköisiä työkaluja ja mahdollisuuden henkilökohtaiseen työtilaan. Meillä on hyvin toimiva ja osaava puhelinpalvelu, jota voi lähestyä myös sähköisesti ja Facebokissa. Maanlaajuinen neuvojaverkosto Yritys-Suomen palvelupisteissä tarjoaa syvempää ohjausta ja kanssakulkemista sellaista tarvitseville.

Jatkossa sähköisten asiointipalvelujen merkitys yhä kasvaa. Yritysten on voitava hoitaa sekä omaan toimintaansa että viranomaisvelvoitteisiin liittyviä asioita verkossa, ajasta ja paikasta riippumatta. Meidän on tarjottava siihen helppo ja vaivaton ympäristö. Sellainen, jossa monia asioita voi hoitaa yhdellä kirjautumisella ja jonka sisällöt voi muokata itselleen sopiviksi. Tämän ympäristön kehittämisessä on kuunneltava asiakkaan ääntä ja tehtävä ratkaisuja sen pohjalta.

Yhteinen visiomme antaa tekemiselle hyvän lähtökohdan ja selvän suunnan. Itse haluan tehdä kaikkeni sen toteutumiseksi. Haluan kuulla tarkasti ja nähdä kauas, yli siilorajojen. Haluan muuttaa näkemäni ja kuulemani tekemiseksi, joka tuottaa asiakkaille hyviä ja tarkoituksenmukaisia palveluja. Toki ymmärrän, että yksi ihminen ei paljoon kykene. Mutta meitähän onkin monta. Ja yhdessä tekemällä kaikki voittavat!

Yritys-Suomen visio 2020 kolmessa minuutissa:

Olisi yksi unelma

Minulla olisi semmoinen unelma, että annettaisiin edes yhden kerran asiakkaiden suunnitella joku palvelu ihan alusta loppuun asti. Vaikka tuo liiketoimintasuunnitelmatyökalu, jota meillä on hartaudella ja huolella tehty. 

Sillä niin se on, että teet niin tai näin, aina se menee väärinpäin. Se on ihan liian vaikea tai se on liian helppo. Se on kamalan pitkä ja perusteellinen tai aivan liian yksinkertainen. Miksei se ota kantaa yhtiömuotoon ja tuo swotti on kyllä  ihan turha. Eikä tuo markkinoinnin osuus ole ollenkaan riittävä ja sitäpaitsi laskelmia on ihan liikaa. Tai voi niitä olla liian vähänkin.

Tehtäisiin niin, että kerättäisiin 20 yrittäjää saman pöydän ääreen, mukaan pari yritysneuvojaa ja sitten yksi virkamies, joka maksaisi kahvit ja pullat.  Pidettäisiin niitä samassa huoneessa niin kauan, että valmiina olisi semmoinen työkalu, joka olisi yrittäjälle juuri sopiva, hyvä ja käyttökelpoinen. Väännettäisiin kovin, mutta tehtäsiin kerralla kuntoon eikä sitten vähään aikaan kehitettäisi liiketoimintasuunnitelmaa. Sitten skoolattaisiin ja se virkamies voisi pitää pienen puheen. Ja se olisi oppinut paljon. 

Sitten päästettäisiin ne kaikki ulos ja sanottaisiin, että tavataan taas, jatketaan yhdessä! 

PS. Tiedän kyllä, että liiketoimintasuunnitelman voi myös laittaa roskakoriin. Mikäs siinä, voi sekin toimia.

Virkamies verkossa

Kolme vuotta sitten bloggasin otsikolla Virkamies vaikenee yhteisöllisessä mediassa. Pohdin ja vähän ihmettelinkin sitä, miten vähän virkamieskunta ja julkishallinto olivat lähteneet mukaan yhteisöllisiin verkkopalveluihin ja vuorovaikutukseen asiakkaidensa kanssa. Samaa ihmettelen vieläkin. 

Viime lauantaina 28.12.2013 Pekka Sauri kirjoitti samasta aiheesta Helsingin Sanomien Vieraskynä–palstalla. 

Kolmen vuoden aikana yhteisöllisen median termi on vakiintunut sosiaaliseksi mediaksi, ja Facebookin, Twitterin ja blogien lisäksi uudet palvelut kuten Pinterest, Instagram ja Google+ ovat yleistyneet. Mutta vaikka välineet ja mahdollisuudet ovat lisääntyneet, ei vuoropuhelu julkishallinnon ja asiakkaiden välillä juuri näytä kasvaneen. Tiedän kyllä, että on esimerkkejä myös hyvin toimivista julkishallinnon somefoorumeista. Mutta aika harvassa kuitenkin.

Facebook-sivut ja Twitter-tilit löytyvät jo lähes jokaiselta itseään vähänkään avoimena ja nykyaikaisena pitävältä julkishallinnon organisaatiolta. Blogien suosio ei ole hiipunut.

Uudet välineet, mutta vanhat tavat

Mutta kuten kolme vuotta sitten, nykyäänkin näitä kanavia tunnutaan käytettävän pääosin yksisuuntaiseen viestimiseen. Organisaatio tiedottaa niissä omista asioistaan. Keskustelunavauksia tehdään harvoin eikä kommentteihin esimerkiksi Facebook-sivuilla juuri vastata. Vaikuttaa siltä, että keskusteluihin ei haluta kannustaa, eikä ainakaan itse osallistua. "Keskustelkoot keskenään, me vain moderoimme."

Mutta miksi vain ”olla somessa”?  Miksi ei käytettäisi mahdollisuutta suoraan kontaktiin ja vuoropuheluun, asiakaspalautteeseen ja asiakkaiden osallistamiseen? Miksi ei vahvistettaisi asiakkaan ja viranomaisen suhdetta luomalla siihen merkityksellisyyttä ja inhimillisyyttä? Miksi ei oltaisi aidosti yhteydessä asiakkaisiin, kuunneltaisi ja osallistuttaisi keskusteluun?

Pelottaako avoimuus? Pelottaako kritiikki? Laiskuusko vaivaa? Vai onko kuitenkin kyse siitä, että verkon mahdollisuudet yhä ovat monille vieraita?

Kolmen vuoden takaiseen kirjoitukseen tullut kommentti taitaa edelleenkin olla melko osuva ja ajankohtainen: 

Kun töissä ollessani yllytin työkavereitani someen mukaan, sain usein vastauksia, että on sitä muutakin tekemistä kuin tuollainen hömppä tai että pitää tehdä oikeitakin töitä. Kun sitten seurasin, mitä sanojat todella tekivät, mietin että yhteisöllisen median käyttäminen saattaisi olla hyödyllisempää ja jopa tuottavampaa kuin tyhjät palaverit ja raporttien puuhastelu.

Tietysti sosiaalisessa mediassa tarvitaan järjenkäyttöä ihan siinä kuin muussakin organisaation toiminnassa.

On määriteltävä, miksi siellä ollaan ja mihin pyritään. Sen jälkeen on syytä etukäteen suunnitella, miten toimitaan eri tilanteissa ja millaisia asioita sosiaalisen median foorumeilla käsitellään. Joka riipaisuun ei kannata tarttua eikä hedelmättömään jankkaamiseen pidä antautua.  Pelisäännöt ja selkeä ohjeistus auttavat jokapäiväisessä työssä ja antavat kättä pidempää myös silloin, kun jotain yllättävää tapahtuu. Turku Energian somekriisi joulun aikaan antoi hyvän oppitunnin siitä, miten ei pidä toimia. Ei viestinnässä ylipäätään eikä etenkään sosiaalisessa mediassa.

Persoona peliin

Mitä sitten virkamieheltä voidaan vaatia ja mihin häntä velvoittaa? Pekka Sauri toteaa kirjoituksessaan, että keskusteluyhteyteen tarvitaan persoona, eikä muodollinen viranomaisrooli riitä siihen. Olen samaa mieltä. Olen samaa mieltä myös siitä, että hallinnon edustajan ei silti välttämättä tarvitse esiintyä omalla nimellään ja omalla persoonallaan. Monelle virkamiehelle se voi olla kynnyskysymys, vaikka itse en osaakaan ajatella muuta kuin henkilökohtaista läsnäoloa.

Olen kohtalaisen aktiivinen sosiaalisessa mediassa enkä ole erottanut työ- ja siviiliroolejani. Kuten en juuri muutoinkaan erottele työ- ja vapaa-aikaani. Ajattelen niin, että vaikka hallinto on jäykkää ja kankeaa, voin kuitenkin omalta osaltani kaataa raja-aitoja ja antaa viranomaiselle kasvot. Voin olla tavoitettavissa ja käytettävissä, vähän niin kuin kaupungilla joku kasvotuttu voisi tarttua hihasta, ja sanoa, että olisi asiaa. 

Mitään virallista lupaa tähän avoimuuteen minulla ei ole. Onpahan vain oma lupa palvella. 

Vuodenvaihde on hyvää aikaa tähytä tulevaisuuteen ja asettaa uusia tavoitteita. Voisiko ajatella, että ensi vuonna me virkamiehet ottaisimme uuden askeleen lähemmäs asiakkaitamme? Hyödyntäisimme sosiaalista mediaa ja antautuisimme keskusteluun? Emmekä sanoisi jo etukäteen, ettei se kuitenkaan toimi?

Yrityksellä on monta ystävää

Sitran yliasiamies Mikko Kososen haastattelu Suomen Kuvalehdessä on saanut aikaan keskustelua siitä, miten teollisen aikakauden rakenteet ja ajatusmallit eivät enää toimi, ja miten tarvitaan uusia toimintatapoja ja uutta ajattelua. Kososen näkökulma oli yhteiskunnan ylätasolla, mutta samat ajatukset pätevät myös hallinnon alemmilla portailla, siellä missä itse liikun.

Yrittäjyys ja yritysten menestyminen vaikuttavat tulevaisuuteemme merkittäväsi. Ilman yrityksiä ei synny työpaikkoja ja hyvinvointia. Yrittäjyyttä tulee siis tukea ja vahvistaa. Mutta tarvitaanko siihen todella kymmeniä ja taas kymmeniä eri organisaatioita, jotka neuvovat ja opastavat yrittäjää kädestä pitäen? En tiedä, ehkä tarvitaan. Mutta siinä rinnalla vertaisverkostoilla ja omatoimipalveluilla on tulevaisuudessa luultavasti yhä isompi rooli.

Itse ajattelen, että vähintään yhtä  tehokasta on madaltaa yrittämisen kynnystä, yksinkertaistaa ja vähentää hallinnollista taakkaa ja taivuttaa tietotekniikka sillaksi hallinnon ja yrityksen välille. Ne ovat isoja, kansallisen tason kysymyksiä, joihin haetaan ratkaisuja hallitusohjelmista ja kansallisista tietoarkkitehtuurilinjauksista (ICT2015). 

Siististi siiloissa
Sitran Kososen mukaan meiltä puuttuu sekä strategista ketteryyttä että kokonaisnäkemystä. Kukin valvoo vain omaa etuaan, ettei joutuisi luopumaan mistään. Olen samaa mieltä. Strategioitahan meillä kyllä riittää, hallitusohjelmasta alkaen joka virastoon ja siitä alaspäin. Ei ole niin pientä hanketta, ettei sille kannattaisi laatia perusteellista strategiaa. Mutta niiden toteutus jää usein puolitiehen. Ne unohtuvat kokoushuoneiden fläppitauluille, sanat eivät muutu teoiksi. Strategiatyössä ei ole sijaa kokeiluille ja uusille aluille.

Palveluja ja tietojärjestelmiä kehitetään yhä siiloissa, oman hallinnon ja viraston lähtökohdista. Asiakas ei ohjaa toimintaa. Vai mistä kertoo, että esimerkiksi julkisen yritysrahoituksen tai muun palvelun hakemiseen ei vieläkään ole yhtä yhteistä järjestelmää? Ei edes yhteistä lomaketta.

Jäykkyydestä ja siilojenvartionnista huolimatta on meillä sentään saatu jotain hyvääkin aikaiseksi.
Meillä on esimerkkejä myös uudesta ajattelutavasta ja poikkihallinnollisen yhteistyön tuloksellisuudesta. Kosonen mainitsee esimerkkinä Team Finlandin.

Itse en voi olla nostamatta esille Yritys-Suomea, jossa hallintorajat ylittävää, tavoitteellista yhteistyötä on tehty jo vuosia. On luotu yhteinen palvelumalli ja asiakkuusstrategia, yhteinen verkkopalvelu ja yhteinen puhelinpalvelu. Yritys-Suomen verkosto on yrittäjän kumppanina etenkin kotimaassa, ennen kuin Team Finlandin palvelut ovat ajankohtaisia.  

Voi luopumisen tuskaa!

Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että uudet toimintamallit eivät vielä sittenkään näy kovin hyvin käytännön toimissa. Edelleen tässä maassa tehdään samoja tai lähes samoja asioita itsekseen ja erikseen. Lukemattomilla verkkosivuilla pidetään yllä samoja sisältöjä, oppaita painatetaan samoista asioista ja hankitaan omia sovelluksia omaan käyttöön. 

Kuitenkin yrityksen perustaminen, kasvu ja kehittyminen tapahtuu kutakuinkin samoin  kaikkialla Suomessa. Myös yrityksille tarjottavat palvelut ovat lähestulkoon samoja koko maassa. Yksillä ja samoilla nettisivuilla, oppailla ja esitteillä pärjättäisiin oikeastaan Utsjoelta Hankoon. Mutta silti esimerkiksi yrityksen perustamisen oppaita löytyy useita. Niissä on samat asiat hiukan eri järjestyksessä, toisessa kuvia enemmän kuin toisessa. Hämmentäähän se jo asiakastakin: mikä tieto on oikeaa, mihin voi luottaa? Kaiken kirjavien tietojärjestelmien yhteensopimattomuutta ja niistä syntyviä kustannuksia ei kärsi edes ajatella.

Samoja asioita tehdään, koska jokainen tietää sen parhaan tavan ja haluaa rakentaa omaa brändiään. Mistään ei ole oikeasti luovuttu, rinnalle ja päälle on vain tuotu uusia järjestelmiä ja uusia brändejä.  

Isoon muutokseen ei varmasti ole oikoteitä eikä helppoja ratkaisuja. Jos maan viisaat eivät ole niitä keksineet, en toki minäkään. Ja saattaahan olla, että en vain näe asioiden todellista laitaa. Ehkä siilot ovatkin jo kaatuneet, päällekkäisyydet poistettu ja tietojärjestelmähankkeet hyvässä mallissa. En vain ole huomannut sitä. Siinä tapauksessa suljen suuni ja pahoittelen mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa.

Virkamiesten avoin verkosto on syntynyt

Olen tuskaillut sitä, että julkishallinnossa muutokset tapahtuvat niin hitaasti, että teemme eri virastoissa samoja asioita päällekkäin, että teemme turhia asioita. Ja pahimpana kaikesta: että kiusaamme asiakkaitamme monimutkaisilla hallinnollisilla vaatimuksillamme. Olen miettinyt, miten voisimme enemmän kuunnella asiakasta, miten saisimme hänet mukaan suunnittelemaan palveluja.

Olen ollut virkamiehen kammiossani yksin, mutta olen aavistellut, että jossakin joku toinenkin virkamies saattaa miettiä samoja asioita. Olen tähyillyt siiloni yli ja nähnyt merkkejä, olen nähnyt etiäisiä muutoksesta ja avoimuudesta.

Viimein ääneen parkaisu, johon virkasisar ja sielunsisko toisesta hallintosiilosta vastaa!      

    

Sitten parkaisun kaiku saavuttaa pari yrittäjää, se saavuttaa Tekijät. Alkaa vuoropuhelu ja visiointi siitä, miten hallinto oikeasti voisi olla tukemassa yrittäjyyttä, miten saisimme Suomen takaisin tietoyhteiskuntien kärkeen. Syntyy ymmärrys, että kokoamalla yhteen muutosagentteja voimme saada jotain alkuun.

Huomaamme myös, että oikeastaan aika paljon on jo tekeillä, on syntynyt verkostoja kansalaisten ja hallinnon raja-aitoja kaatamaan ja avoimuutta edistämään. Korviimme kantautuu lisää viestejä halusta virkamiesten hallintorajat ylittävään kohtaamiseen.

Ja niin oli tullut synnytyksen aika. Tällä viikolla, 21.5.2013 perustettiin Facebook-yhteisö Virkamiesten avoin verkosto (VAV). Verkosto kerää samanmielisiä yhteen ja avaa poikkihallinnollisia näköaloja muutokseen ja avoimuuteen.

"Verkosto on muutosagenttien kohtaamispaikka, tiedon markkinatori, ideoiden vaihdanta-alue ja villien visioiden sparrausrinki."

Ryhmään on muutamassa päivässä liittynyt kymmeniä jäseniä; pääosin virkamiehiä, mutta myös muita, kuten yrittäjiä.

Keskustelu on ollut hyvin vilkasta ja moniulotteista. Esille on noussut isoja teemoja esimerkiksi JulkICT:n roolista ja lainsäädännön esteistä, mutta myös konkreettisia ehdotuksia, kuten liiketoiminnan transaktioiden automatisointi.

Ymmärrämme hyvin, että Facebook-ryhmä ei sinällään ratkaise yhtään mitään. Mutta keskustelua tarvitaan ja siitä on hyvä aloittaa. Kun tuomme ajatuksemme toistemme nähtäville, saamme kuvan siitä, mitä kohti haluamme pyrkiä ja mihin asioihin tulee tarttua.

Seuraavaksi on aika miettiä, miten ryhdymme kanavoimaan keskustelua teoiksi. Miten voimme purkaa tunnistettuja esteitä ja kehityksen jarruja, miten käynnistää yhteistyötä eri virastojen ja hallinnonalojen kesken käytännön tasolla ja käytännön tuloksia tuoden.

Vaikka meillä ei vielä ole valmista toimintamallia tai ohjelmaa, on ryhmä mielestäni silti arvokas jo nyt. Se osoittaa, että meitä on paljon ja että halua muutokseen on.

Elämme verkostojen aikakautta. Verkostoja on paljon ja ne verkottuvat edelleen keskenään ja avaavat jälleen uusia näkökulmia. Syntyy uusia kohtaamisia, syntyy uusia sattumahdollisuuksia. Virkamiesten avoin verkosto liittyy likeisesti ainakin Yrittäjän avoimeen verkostoon ja Tekijät-ryhmään.

Ryöpytköön siis keskustelu, sinkoilkoot kipinät ja puhaltakoot muutoksen ja avoimuuden tuulet!

Tietoyhteiskunta kuuluu kaikille

Osallistuin viime viikolla valtiovarainministeriön järjestämään esteettömyystyöpajaan.  

SADe-ohjemassa (Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma) valmistellaan parhaillaan toimintamallia, jonka avulla varmistetaan esteettömyyden huomioon ottaminen sähköisten palvelujen kehittämisessä.

On erinomaista, että tämä aihe nostetaan esille. Elämme ajassa, jossa kaikkialla läsnä oleva keinoäly ympäröi meitä, tietotekniikkaan nojaavat palvelut lisääntyvät ja sosiaalisen median merkitys kasvaa. 

Etenkin meidän julkisten verkkopalvelujen tuottajien on huolehdittava siitä, että edistämme yhdenvertaisuutta ja pienennämme ulkopuolelle jäämisen uhkaa.

Mm. kuulo- ja näkövammaiset sekä ikääntyvä väestö ja maahanmuuttajat muodostavat erityisiä kohderyhmiä verkkopalveluissa. Pelkästään selkokielen käyttäjiä on Suomessa 300 000. Erityisryhmät on otettava huomioon jo palvelujen suunnittelussa, ja esteettömyyden on toteuduttava palveluketjun jokaisessa lenkissä. Alusta loppuun asti. 

Esteettömyys merkitsee käytettävyyttä

Mutta lopulta esteettömyys merkitsee hyvää käytettävyyttä ylipäätään. Mitä jos ei tehtäisikään erillistä käyttöliittymää joillekin erityisryhmille, vaan tehtäisiin kaikille avoin ja saavutettava verkkopalvelu?

Työpaja oli minulle hyvin silmiä avaava. En missään nimessä ole suhtautunut esteettömyyteen aikaisemminkaan vähätellen; oikeastaan en ole suhtautunut siihen lainkaan. Edustamani verkkopalvelu luonnollisesti noudattaa EU:n määrittelemiä esteettömyysohjeita ja Julkisen hallinnon suosituksia (JHS).

Saavutettavuus ei ole vain standardeja

Mutta kuten työpajassa todettiin, täysin standardit täyttävä verkkopalvelu ei silti välttämättä käytännössä ole kovin saavutettava ja esteetön. Teknisen toimivuuden lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös toimitustyöhön.  Ei kannata käyttää eri värejä sisältöjen ryhmittelyyn tai pelkkiä symboleja ilmaisemaan tärkeitä asioita. Kaikella ei-tekstuaalisella sisällöllä tulee olla tekstivastine. Videoissa voisi olla äänen lisäksi tekstitystä. Kuvien alt-tekstit auttavat paljon. Edellä mainitut eivät ole kovin isoja asioita toteuttaa, mutta parantavat huomattavasti esim. kuulo- ja näkövammaisen mahdollisuuksia käyttää verkkosivujamme.

Myös hyvä ja ymmärrettävä kieli on osa esteettömyyttä. Tässä meillä virkamiehillä olisi paljonkin tehtävää.  Asiakkaillemme ei ole iloa siitä, että verkkopalvelussamme asiat esitetään hallintojuridisesti täysin oikein, mutta kukaan ei ymmärrä niitä. Se ei ole saavutettavuutta eikä tue esteettömyyttä.

Ota kantaa ja osallistu keskusteluun

SADe-ohjelman esteettömyyden toimintamallista on käynnistetty osallistamishanke oikeusministeriön Otakantaa -palvelussa. Sivulta löytyy kuvaus toimintamallin ideasta ja sisällöstä, ja sinne on avattu kaksi keskustelua käsittelemään toimintamallin keskeisiä kysymyksiä. Osallistu sinäkin keskusteluun. Koska tietoyhteiskunta kuuluu kaikille.