Niukkuus pakottaa uudistumaan

Yle julkaisi eilen uutisen, joka käsitteli EU:n rakennerahastokauden vaihtumista ja siitä todennäköisesti seuraavaa hankerahoituksen pienenemistä. Rahoituksen väheneminen tullee johtamaan muun muassa julkisen yrityspalvelutarjonnan supistumiseen.   

Uutisessa haastateltu virkamies arveli, että rahoituksen vähyys ajaa muutoksiin ja toiminnan tehostamiseen. Lisäksi hän arveli, että kaikki kärsivät. 

Jäin miettimään tuota kärsimistä. Johtaako toiminnan tehostumisen vaatimus todellakin automaattisesti kärsimiseen? Ja kuka siinä sitten kärsii?

Yksilötasolla tietysti kärsii se ihminen, jolta hankkeen päättyessä loppuu työ.  Kärsiikö palvelutaso? Ei välttämättä, jos toimintaa todella tehostetaan. Kärsiikö asiakas? Ei, jos toiminnan tehostamisen myötä syntyy esimerkiksi yksinkertaisempia tapoja asioida ja joustavia ja helposti saavutettavia sähköisiä palveluja.  

Tuotetaan asiakkaalle arvoa  

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että niukkuus ennemminkin antaa mahdollisuuden ja sysäyksen tehdä asioita eri tavalla ilman, että mikään välttämättä menee huonompaan suuntaan. Monimutkaisuuden purkaminen ja sähköiset palvelukanavat vapauttavat resursseja tehtäviin, joissa vaaditaan asiantuntijuutta ja tuotetaan asiakkaalle aitoa arvoa. Kuulostaa kliseeltä, mutta on totta.

Ylen jutussa nähtiin myös, että nyt olisi oikea aika palveluverkoston selkiyttämiselle ja toiminnan uudelleen tarkastelulle. Juuri niin.

Joko nyt olisi aika tulla ulos siiloista ja ryhtyä ihan oikeasti tekemään asioita yhdessä? Ilman päällekkäisyyttä, asiakkaan tarpeista lähtevällä paletilla ja palveluja luovasti yhdistäen? Joko nyt olisi aika tarjota asiakkaalle ehjiä palvelupolkuja, niin ettei asiointia ole pilkottu eri paikoissa hoidettaviksi pätkiksi?

Yrittäjän tie helpommaksi kulkea

Välineitäkin tuohon jo löytyy. On julkisten yrityspalveluorganisaatioiden Yritys-Suomi-verkosto. Puhalletaan siihen vähän lisää henkeä. On SADe-ohjelma, jossa valmistellaan yrittäjän sähköistä työpöytää, Oma Yritys-Suomea. Tehdään sinne asiakkaita kuunnellen hyvät palvelut ja työkalut. 

Ja ennen kaikkea: ollaan mukana mahdollistamassa sellaisia ympäristöjä, joissa yrittäjät voivat toimia ja verkottua keskenään. Vahvistetaan alustoja, joilla voi syntyä yrittäjien yhteisiä liiketoimintamahdollisuuksia. Yrittäjän paras kumppani on toinen yrittäjä, ei virkamies tai yritysneuvoja. Luodaan sellaiset rakenteet, joissa yrittämisen kynnys on oikeasti matalalla ja hallinnollinen taakka on kevyt kantaa.

Toisin kuin Ylen uutisessa haastateltu virkamies, minä en usko, että EU:n rahavirtojen ehtyessä kaikki kärsivät. Minä tahdon uskoa, että lopulta kaikki voittavat.

Netissä työaikana, hui kamalaa!

Tietoliikenteen seurantamahdollisuutta voi käyttää kaikkeen kivaan ja hyödylliseen, kuten esimerkiksi sen tutkimiseen, mitä sivustoja työtekijät käyttävät työpäivän aikana.

Kun tulokseksi saadaan, että aikaa kuluu mm. iltapäivälehtien sivuilla, Googlessa ja Facebookissa, on tulkinta selvä: henkilöstön tuottamasta tietoliikenteestä suuri osa on muuta kuin työtehtäviin liittyvää. Työntekijöitä muistutetaan, että Internet ja sähköposti on tarkoitettu työkäyttöön, niitä ei tule käyttää muuhun.

Ongelmana tuossa mielestäni on vain se, että miten esimerkiksi Googlen tai Facebookin käyttö työaikana voidaan yksiselitteisesti katsoa epäasialliseksi tietoliikenteeksi? 

Pois umpioista

Työnantajana olisin ennemminkin hyvin huolissani, jos työntekijöiden kaikki aika kuluisi tiukasti vain oman työtehtävän sisällä. Se mielestäni osoittaisi, että työntekijät elävät ahtaasti omassa umpiossaan eivätkä siten voi mitenkään törmätä uusiin ilmiöihin, yllättäviin sattumahdollisuuksiin tai ylipäätään mihinkään ajattelua uudistavaan ja kehittävään.  

Tunnustan: käytän Twitteriä työaikana. Ja Facebookia myös. Pidän tietysti yllä työhöni liittyviä tilejä, mutta sen lisäksi olen käyttänyt työaikana myös omia henkilökohtaisia tilejäni. Vastavuoroisesti olen kyllä iltaisin lähettänyt kotisohvalta työposteja ja valmistellut seuraavan päivän PowerPoint-esityksiä.

Jokainen voi halutessaan käydä katsomassa, ovatko twiittini ja julkiset Facebook-päivitykseni aivan pelkkää viihdettä vai voisiko niistä löytyä joitain työhöni liittyviä ulottuvuuksia? Voisiko seuraamastani twiittivirrasta löytyä jotain sellaista, joka jossakin yhteydessä jollakin tavoin käytettynä voisi edistää omaa työtäni sähköisten palvelujen ja palvelumallien kehittämisessä? Vai voisiko peräti ihan uppo-oudoistakin asioista ja ilmiöistä olla minulle jotain höytyä? Myös työssäni?

Jopa niiden paheksuttujen iltapäivälehtienkin nettisivuilta voi aika ajoin löytää omaan työhön linkittyviä aiheita, jotka saattavat johtaa jossakin muualla käytävän kiinnostavan – ja hyödyllisen - keskustelun äärelle.

Olisiko jo aika ajatella asiat uusiksi?                

Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että nykyajan tietotyötä ei tehdä entisin keinoin eikä sen tuloksellisuutta voi mitata entisin mittarein ja menetelmin.  Työtä tehdään yhteisillä ajattelualustoilla, jakamalla tietoa itse ja saamalla tietoa muilta.  Merkityksellinen tieto ei löydy enää vain omasta organisaatiosta tai edes omalta toimialalta. Huimaan kehityshyppyyn johtava oivallus saattaa syntyä jonkin itselle aivan vieraan aiheen parissa. Sosiaalisen median verkostosta voi löytyä polun pää, joka johtaa pois totutusta uomasta ja avaa silmät näkemään uuden ratkaisun.

Vuosi sitten inspiroiduin Esko Kilven pitämästä alustuksesta, bloggasinkin siitä silloin (Uuden työn jäljillä – ja minne se johtaakaan?). Kilven mukaan ”työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta”. Vuorovaikutusta etenkin me virkamiehet juuri tarvitsemme. Meidän on kuunneltava asiakkaitamme, meidän on haettava tietoa ja langanpäitä sieltä, missä asiakkaamme liikkuvat. Meidän on saatava kiinni heidän ajatuksistaan. Muutoin emme ole se avoin ja kehittyvä hallinto, joka sanomme olevamme.

Mittarit vaihtoon

Helpoiten tuo vuorovaikutus ja jopa henkilökohtainen yhteys syntyy juuri siellä Internetissä ja sosiaalisen median foorumeilla. Siis siellä, mikä katsotaan työajan ja tietoliikenneyhteyksien väärinkäytöksi.

Sen takia soisin, ettei työnajan asianmukaisuutta arvioitaisi työntekijöiden avaamien sivustojen ja nettiliikenteen perusteella. Etenkin kun niiden sivustojen, sosiaalisen median kanavien ja keskustelufoorumien seuraaminen kuuluu nykyään yhä useamman työntekijän tehtäviin ihan virallisestikin.

Ja jos työaika todella kuluu vääriin asioihin, on syytä selvittää, miksei työnteko maistu. Siihen voi hakea tukea vaikkapa tästä Reima Suomen mainiosta kirjoituksesta Työtä ei tarvita, vaan arvoa.

Asiakas on puhunut - kuuleeko virkamies?

Minulla on työni puolesta ilo olla tekemisissä paitsi toisten virkamiesten myös oikeiden yrittäjien kanssa. 

Olemme viime keväästä alkaen työskennelleet Yritys-Suomen asiakasraadin kanssa varmistaaksemme uusien sähköisten viranomaispalvelujen tarpeellisuuden ja käytettävyyden. On syntynyt yrityksen sähköinen työpöytä, Oma Yritys-Suomi, joka piakkoin tulee tarjolle kirjautuneen käyttäjän palveluna yrityssuomi.fi -verkkopalveluun.

Viimeisimmässä raadin tapaamisessa työskentelyn teemana oli muun muassa pohtia, miten Oma Yritys-Suomi toimii ja näkyy yrittäjien arjessa, ja mitä muuta kuin viranomaisasiointia sinne toivotaan. Hyviä ideoita tuli paljon, mutta erityisesti kolme toivomusta jäi kytemään bloginpitäjän ajatuksiin.

Yhteisöllisyys ja verkottuminen

Asiakasraadissa nousi hyvin selvästi esille halu verkottumiseen muiden yritysten ja miksei myös eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Viranomaispalvelun ohessa toimivaa, luotettavaa, tunnistettujen käyttäjien muodostamaa verkottumisfoorumia pidettiin hyvin tarpeellisena ja toivottavana. Kokemusten jakaminen, kanssayrittäjien vertaistuki ja mahdollisten liiketoiminnallisten yhteistyömallien syntyminen nähtiin asiakasraadissa yrittäjän arkea rikastuttavina asioina.

On toki ymmärrettävä, että pelkkä tekninen järjestelmäalusta ei sinällään ole mitään. On tarkkaan mietittävä, miten tämän kaltaisella foorumilla voitaisiin päästä tavoitteelliseen ja tulokselliseen toimintaan, miten yhteisöllisyys voisi jalostua aidoksi lisäarvoksi yrittäjille.

Viranomaisen näkökulmasta yhteisöllinen yrittäjäfoorumi olisi myös palvelu, joka toisi käyttäjät Oma Yritys-Suomeen muutoinkin kuin varsinaisen asioinnin merkeissä. Ja käyttäjiähän me sinne toivomme. Tyhjää palvelua ei kannata pyörittää. 

Asiakasneuvontaa myös chatissa

Asiakasraadin ideointia

Asiakasraadissa sähköisen asiointikanavan toivottiin venyvän myös neuvonnan välineeksi. Vaikka varsinainen asiointi hoituisikin itsenäisesti ja itsepalveluna, yrittäjät tarvitsevat kuitenkin myös henkilökohtaista neuvontaa joko asioiden hoitamisen tueksi tai yritystoimintaan liittyvien kysymysten selvittämiseksi.

Puhelin on hyvä väline, mutta chat-yhteys yritysneuvojaan madaltaisi yhteydenottokynnystä ja tekisi kontaktin ottamisen entistä helpommaksi. Luonteva paikka chat-palvelulle olisi juuri Oma Yritys-Suomi, mutta sen lisäksi se tukisi omatoimista tiedonetsintää myös Yritys-Suomen verkkopalvelun yhteydessä. Ja kun chat-keskustelujen käsittelemät aiheet vielä koottaisiin tietokannaksi, voisi yrittäjä saada vastauksia peruskysymyksiin vuorokaudenajasta riippumatta automaattichatista.  

Rahoitushakuun vain yksi lomake
Julkisen rahoituksen hakuasiointi tulee aikoinaan sisältymään Oma Yritys-Suomeen. Toisin sanoen yritys pääsee Oma Yritys-Suomen kautta yhdellä kirjautumisella eri viranomaisten rahoitusasiointipalveluihin. Yritykset menevät toiveissaan kumminkin paljon pidemmälle. Ihanteellisena palveluna pidettäisiin, että kaikkien Yritys-Suomi –palvelukokonaisuudessa toimivien organisaatioiden rahoitusta voitaisiin hakea yhdellä ja samalla lomakkeella, ja asioinnin voisi alusta loppuun asti hoitaa yhdessä  ja samassa paikassa. Jopa niin, ettei asiakkaan tarvitsisi etukäteen edes miettiä, miltä organisaatiolta rahoitusta hakee. Viranomaiset keskenään voisivat arvioida, mistä putkesta tuleva rahoitus parhaiten sopisi ko. hakijan tilanteeseen.  

Arvaan, että tässä kohdin joku ottaa asiakseen kyseenalaistaa koko julkisen yritystukijärjestelmän. Koska sen alasajo ei taida kuitenkaan aivan lähiaikoina tapahtua, olisi asiakaslähtöistä kehittää sen hakeminen ja käyttö mahdollisimman yksinkertaiseksi.  

Aika hieroa taikalamppua
Asiakas on esittänyt kolme toivomusta. Nähtäväksi jää, tarttuuko virkamies taikalamppuunsa ja ryhtyy toteuttamaan niitä. Omasta mielestäni varsin tolkullisia toiveita nuo ovat, jollakin tavoin ne kuvastavat uudenlaista ajatusta työstä ja työnteosta sekä myös asiakkaan oikeutettua pyrkimystä vaivattomuuteen ja helppouteen.

Mikä meitä estäisi tarjoamasta tähän päivään sopivia palvelukanavia ja organisaatioriippumattomia, yhdenmukaisia palveluprosesseja? Sen kun kääritään hihat ja ryhdytään hommiin. 

Prosesseja kehittämällä parempaa asiakaspalvelua

Minulla oli tänään ilo osallistua SADe-ohjelman Avoin-seminaariin. Päivä oli innostava ja sytytti mielessäni monia pieniä kipinöitä. Toivottavasti kipinöitä sinkoili muuallekin, niin että jonakin päivänä saamme aikaiseksi kunnon roihun! Tässä linkki seminaarin verkkotaltiointiin.

Yksi päivän merkittävimmistä ajatuksista sisältyi mielestäni ministeri Henna Virkkusen avauspuheenvuoroon, jossa hän totesi, että prosesseja kehittämällä voimme parantaa asiakaspalvelua ja toimia tehokkaammin.

Älä sähköistä monimutkaisuutta
On aivan turha lähteä muuttamaan yhtään mitään palvelua sähköiseksi, jos samaan aikaan ei muuteta ja yksinkertaisteta taustalla olevaa palveluprosessia. Tähän asiaan on monesti havahduttu myös SADe-ohjelmassa yritysten asiointipalveluja suunniteltaessa. Ei ole ollut mitenkään itsestään selvää valmiutta lähteä oikomaan mutkia ja miettimään koko palveluketjua asiakkaan kannalta uudelleen. Ei, vaikka asiakkaalle yksinkertaisempi prosessi olisi usein sitä myös hallinnolle. Erityisen vaikeaa sujuvan palvelun muodostaminen tuntuu olevan silloin, kun asiakkaan kulkema polku muodostuu useamman viranomaisen toiminnoista.

Murheellisinta tässä on se, että usein meillä ei taida olla edes mitään juridisia vaatimuksia monimutkaisille ja monenkertaisille menettelyille. Niin on vain aina tehty, ja vaikka maailma ympärillä muuttuu, viranomaisen oma toiminta ei muutu.

Yksi kerta riittäisi
Yritys-Suomen sähköisten palvelujen kehittämisen tukena toimiva asiakasraati on viime aikoina myös paljon keskustellut tästä aiheesta. Sen tähden en malta olla kertomatta tässä esimerkkiä elävästä elämästä.

Armon vuonna 2012 erään julkisen yrityspalveluorganisaation sähköinen palveluprosessi kulkee näin:

1. Erään yrityksen kaksi työntekijää hakeutuu samaan, edellä mainitun organisaation järjestämään koulutukseen. Kumpikin täyttää sähköisen hakemuslomakkeen ko. organisaation nettisivuilla.
2. Järjestävä organisaatio kuittaa hakemuksen saapuneeksi ja lähettää sähköpostitse vahvistuslinkin, jossa samat tiedot kysytään uudelleen.
3. Sen jälkeen tulee sähköpostilla hyväksyntää varten uusi linkki, jossa jälleen tarvitaan samat tiedot.
4. Koulutuksen alkaessa sama lomake täytetään paperilla vielä kerran.

Nämä kaksi osallistujaa yhdestä ja samasta yrityksestä ilmoittivat siis samoja tietoja yhteensä kahdeksan eri kertaa. Totesivat sitten, että "olipa hyvä etteivät yrityksen kaikki 18 henkilöä osallistuneet koulutukseen; se olisi ollut 72 lomakkeen täyttöä.”

Edellä olevassa kertomuksessa saattaa olla epätarkkoja tai vääriä ilmaisuja, mutta prosessi (asiakkaan kokemus) on tosi. Sähköistäminen on tässä tapauksessa tehnyt asioinnin luultavasti entistä käytäntöä hankalammaksi. Vanhanaikaisesti paperilomakkeen täyttämällä ja sitä tarvittavan määrän kopioimalla asiakas olisi päässyt paljon vähemmällä.

Virkamies viestii - mutta miten?

Syyskuun alkupuolella Yritys-Suomen asiakasraati pohti tulevien sähköisten asiointipalvelujen viestintää ja markkinointia. Työskentelyn tuloksena saimme määriteltyä kohderyhmät, näille sopivat kanavat ja keskeisimmät viestitkin. Asiasta voi lukea lisää Sadettelua –blogin kirjoituksesta On helpompikin tapa tehdä.

Raadin keskusteluissa nousivat hyvin vahvasti esille toisaalta sosiaalisen median eri foorumeilla tapahtuva viestintä ja vuorovaikutus, toisaalta kasvokkain, esimerkiksi yrittäjäjärjestöjen yms. tilaisuuksissa annettava informaatio.

Virkamieskunnassa sosiaalisen median käyttö on vieläkin melko vierasta ja vähäistä. Palvelujen lanseeraamisessa ja markkinoinnissa luotetaan mieluusti perinteisiin keinoihin, kuten radio- ja TV-kampanjointiin. Sosiaalisen median resursointi on vaikeaa, eikä sille oikein osata asettaa selkeitä tehtäviä ja tavoitteita.

Kerro, millaista viestintää sinä toivot
Kovin mielelläni kuulisin, mitä mieltä mahdolliset lukijani ovat viranomaispalvelujen viestinnästä ja markkinoinnista.

Mitä väylää pitkin mieluiten ottaisit tietoa yrittäjän palveluista ja esim. tulevista uusista sähköisistä asiointimahdollisuksista? Millaisen viestinnän uskoisit saavuttavan sinut parhaiten? Mikä viesti sinut herättäisi?

Jätä kommenttisi tähän blogiin tai lähetä minulle sähköpostia osoitteella merja.heinonen (at) ely-keskus.fi. Olen kuulolla!

Virkamiestyön sietämätön keveys

Viime viikolla laitoin Twitteriin viestin, jossa kerroin elävän yrittäjän olevan puhumassa virkamiehille yrittämisen esteistä ja hallinnollisen taakan kantamisesta.

Menossa oli työ- ja elinkeinoministeriön tilaisuus, jossa paneuduttiin sähköisten yrityspalvelujen asiakas- ja tarvelähtöiseen kehittämiseen. Twiitti sai pari uudelleentwiittausta ja vastauksena kysymyksen, että kai virkamiehet myös kertovat oman työnsä sietämättömästä keveydestä.

Jäin miettimään tuota ajatusta virkamiehen työstä. Sitähän on perinteisesti pidetty lähinnä vitsinä.

Mielikuvan mukaan virkamiehet istuvat torneissaan hallintoalamaistensa yläpuolella, siirtelevät tärkeän näköisinä papereita pinosta toiseen ja nostavat suurta palkkaa. Puukenkiä heille ei voi antaa, etteivät juurtuisi niille sijoillensa.

Pääsääntöisesti virkamies on järjellinen olento

Itse olen työskennellyt elinkeinohallinnossa yli kaksikymmentä vuotta, mutta silti en tunnista itseäni tuosta vitsistä. En ole juurtunut eikä minulla ole hallintoalamaisia. Minulla on asiakkaita, joilla on lupa odottaa hyvää palvelua. Olen monesti yhdessä asiakkaan kanssa tuskastunut hallinnon jäykkyyteen, monimutkaisiin prosesseihin ja epäselvään viestintään. En ole niistä tilanteista nauttinut.

Yksittäisen rivivirkamiehen vaikutusmahdollisuudet vain ovat jokseenkin olemattomat. Oman työnsä voi tietysti tehdä parhain päin ja yrittää oikoa mutkia mahdollisuuksien mukaan. Mutta vain sen verran, ettei häkki heilahda.

Tämä kirjoitus ei ole puolustuspuhe tai hallinnon ylistys. Onpahan vain yhden virkamiehen ajatelmaa siitä, että pääsääntöisesti olemme järjellisiä olentoja, jotka ovat ihan oikeissa töissä. Jotka haluavat, että työ on mielekästä ja hyödyllistä. Aika monella on myös halu palvella. Jotkut meistä kulkevat sielu avoinna nähdäkseen asiakkaan maailmaan.

Ei kukaan meistä aamulla herätessään mieti, että ”Jipii! Tänään saan taas mennä toimittamaan tyhjää ja saan lisäksi olla oikein ikävä ihminen.”

Hallinto notkistuu hitaasti

On totta, että hallinto uudistuu ja kehittyy usein tuskastuttavan hitaasti. Siilojen murtaminen ja asiakkaalle vaivattomien palveluketjujen luominen vaatii viranomaisten yhteistä tahtoa ja näkemystä, kykyä ajatella uudella tavalla ja ennen kaikkea valmiutta luopua omastaan. 

On myös monia lainsäädännöllisiä esteitä, jotka vaikeuttavat palvelujen ja hallinnon virtaviivaistumista. Eikä lainsäädännön muuttaminenkaan ole aivan yksioikoista, sillä asioilla on yleensä vähintään kaksi puolta. Avoimuus ja helppous ovat usein pois jostakin muusta, esimerkiksi yksilön ja yrityksen tietosuojasta. Kun yritetään estää väärinkäytöksiä yhtäällä, luodaan samalla lisätyötä toisaalle.

Kaikkien eri näkökulmien ja vaatimusten yhteensovittaminen ei ole aivan vaivatonta eikä yksinkertaista. Eikä etenkään nopeaa. Silti kehitystä mielestäni tapahtuu.

Ihan parasta työtä!

Tämän blogin profiilitiedoissa lukee, että olen työtäni rakastava virkamies. Se on totta. Minulla on vahva usko siihen, että me Yritys-Suomessa ja etenkin sähköisessä palvelukehityksessä teemme parhaillaan parasta, mitä Suomen elinkeinohallinnossa on koskaan tehty.

Kehitämme palveluja yhdessä niiden tulevien käyttäjien, eli yritysten ja yrityksen perustajien kanssa. Haluamme varmistaa, että teemme oikeita asioita ja että palvelut ovat asiakkaille tarpeellisia ja niitä on helppo käyttää. Meillä on tässä työssä selvät askelmerkit, ja ennen pitkää pääsemme perille.

Kieltämättä usko omaan tekemiseen ja sen hyödyllisyyteen tuo virkamiehen työpäivään iloa ja tietynlaista keveyttä. Mut haittaaks se?

Tänään sain slaagin!

Kuva: Turun kaupunki

Aamiaispöydässä tänään olivat kahvit mennä kerrassaan kiemuraan ja pyrskähtää ties minne. Olen turkulainen ja rakastan kotikaupunkiani. Siitäkin huolimatta, että se välillä tuntuu tekevän kaikkensa sammuttaakseen rakkauteni. Ja tänään sitten taas rysähti. Ei, tällä kertaa se ei ollut Myllysilta.

Aamun Turun Sanomissa kirjoitettiin, että meidän Vanhalle Suurtorille kaavaillaan uudisrakentamista. Siihen Tuomiokirkon kupeeseen. Sinne, mistä Suomen Turku julistaa joulurauhan.

Alueella ei kuulemma nykyään ole vetovoimaa ja sen ylläpitokin on kallista. No, on se varmaan kallista. En silti ymmärrä, miten se siitä lisärakentamisella halpenisi. Tai miten maailmassa uudisrakentaminen lisäisi tuon historiallisesti ainutlaatuisen miljöön vetovoimaa?

Eiväthän rakennukset mitään vetovoimaa tuo. Vetovoima tulee kiinnostavista tapahtumista, erinomaisista palveluista ja mahdollisuudesta tavata muita ihmisiä.

Ihmisten liikkeelle saamisessa ja kiinnostuksen herättämisessä voisi historiallisessakin Turussa jo astua nykyaikaan ja palvella asukkaita ja vierailijoita uuden teknologian avulla. Esimerkiksi sijaintitietojen ja palvelutarjonnan yhdistäminen älykoodilla tuo palvelut mobiilisti alueella liikkuvien ihmisten tietoon. Kiinnostavilla ja vuorovaikutteisilla sovelluksilla heidät saadaan myös käyttämään niitä.

Ylipäätään olisi hyvä hakea uusia keinoja, jolla kaupungin palveluja ja tapahtumia tuodaan tarjolle. Hyvin monissa taskuissa ja olkalaukuissa on jo laitteet, joilla vuorovaikutus ympäröivän lähialueen, oman kaupungin, kanssa onnistuisi.

Vanhalle Suurtorille voidaan tuoda eloa ja elämää tekemällä palvelujen, tapahtumien ja ihmisten kohtaaminen mahdollisimman helpoksi. Välineitä ja sovelluksia siihen löytyy ja uusia tulee koko ajan.

Vai ei kai kukaan tosissaan kuvittele, että jonakin päivänä turkulaiset sankoin joukoin parkkeeraavat autonsa uuteen toriparkkiin ja kävelevät väärässä paikassa olevaa kirjastosiltaa pitkin katselemaan uusia autioita taloja?

*********************
25.8.2012
PS: Turun kaupunki vakuuttaa nettisivuillaan, ettei alueelle ole tulossa uudisrakennuksia.  Hyvä niin. Mutta silti sietäisi miettiä alueen vetovoiman lisäämistä uusin keinoin. 

PS nro 2: Tässä vielä bonuksena linkki Johanna Kotipellon blogikirjoitukseen. Siinä on kerrassaan hyviä ajatuksia kaupunkisuunnittelusta ja lähidemokratiasta.