Yksi käyttää ja toinen ei

Nimittäin Evernotea, Google Plussaa, Dropboxia, Facebookia, Twitteriä, Flickriä. Yksi twiittaa, bloggaa ja livestriimaa, toinen ei ole sellaisesta kuullutkaan.

Viime päivinä on useammallakin suunnalla käyty keskustelua nykyteknologian mahdollistamien työvälineiden käytöstä ja käyttämättä jättämisestä. IPadien ja muiden tablettikoneiden näpelöintiä esimerkiksi kokouksissa pidetään häiritsevänä ja sen katsotaan vievän huomiota pois itse asialta. Sen sijaan perinteisten kynän ja paperin käyttö eivät häiritsisi ainakaan eduskunnan puhemies Eero Heinäluomaa eikä perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia. 

Mm. Tieke ry:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi kirjoitti asiasta blogissaan tammikuussa ja kannusti näitä politiikan konkareita tarttumaan somea sarvista ja antautumaan suoraan vuorovaikutukseen äänestäjien kanssa. Heinäluoma sitten jo paavin innoittamana taisi aktivoituakin omalla Twitter-tilillään.

Olemmeko jakaatumassa kahteen leiriin?
Onko kansalaisten välille repeämässä kuilu sen mukaan, miten he suhtautuvat uuden teknologian työvälineisiin ja sosiaalisen median käyttämiseen? Siltä vähän vaikuttaa. Toiset ovat kuin kalat vedessä ja tarttuvat innolla uuteen, tutkivat mahdollisuuksia ja vetävät sitten johtopäätöksensä niiden käyttökelpoisuudesta. Toiset pitävät yksioikoisesti turhana ja tarpeettomana kaikkea, missä käytetään tietokoneita ja tietoverkkoja; sosiaalinen media on suorastaan vaarallista.

Eikä kyse ole eroista pelkästään yksilötasolla. Myös organisaatiot hyödyntävät uusia välineitä vaihtelevasti ja toisin pakoin pidetään sinnikkäästi kiinni vanhoista työtavoista. Kuulin juuri eräästä varsin isosta julkisorganisaatiosta, jossa tiimillä on käytössään yhteinen paperikalenteri pomon pöydällä.

Totta kai jokainen itse arvioi, miten uusia palveluja ja välineitä käyttää, mutta murheellista on, jos kovin mustavalkoisesti asiaan suhtautuu. Monissa työtehtävissä voisi kai jo suorastaan edellyttääkin jonkinlaista innostuneisuutta uusiin työmenetelmiin ja välineisiin? Työntekijän iästä riippumatta.

Uudet taidot opitaan koulussa

Jotta työelämässä tarvittavien uusien viestintätaitojen ja -välineiden omaksuminen olisi kaikille helppoa, olisi tärkeää antaa nuorille mahdollisimman hyvät valmiudet jo koulussa. Helsingin sanomissa oli pari viikkoa sitten erinomainen mielipidekirjoitus lukioiden vanhentuneista työskentelytavoista. Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Outi Kallionpää kirjoitti otsikolla Lyijykynien lähtölaskenta siitä, miten arki- ja työelämässä tarvittavien digitaalisten viestintätaitojen ja lukiossa opetettavien viestintätaitojen välillä on syvä kuilu, joka levenee jatkuvasti.

Kallionpää käy kirjoituksessaan läpi kirjoitusviestinnän muutosta, joka ei merkitse vain tietokoneita ja hyperlinkkejä, vaan myös vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Näitä valmiuksia työelämässä tarvitaan. Kuten Kallionpää toteaa, vuosibonusta ei makseta kauniista käsialasta.

En oikein käsitä, että kouluissa yhä edelleen sinnikkäästi opetetaan kaunoa, mutta samaan aikaan näppäimistöä hakataan aina vain muutamalla sormella. Kymmensormijärjestelmän sisällyttäminen peruskoulun opetukseen olisi verrattoman helppo tapa nostaa työn tuottavuutta nykyisillä tietotyön aloilla.

Omasta mielestäni tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien tulisi olla paitsi kaikkien ulottuvilla, ainakin jollakin tavoin myös kaikkien käytössä. Ei kaikkea kaikille, vaan tarkoituksenmukaisesti soveltaen. Kokonaan tietoyhteiskunnan ulkopuolelle en soisi kenenkään jäävän.

Ryhdyin Tekijäksi

Tänään ystävänpäivänä ryhdyin Tekijäksi. Virkamiehenä tahdon osoittaa, että hallinnossakin on aitoa halua muutokseen.  Tekijät on avoin verkosto, joka on aloittanut työnsä virittämällä keskustelua Tekijät –blogissa.

Konkreettisena tavoitteena on tasoittaa yrittäjän tietä, keventää hallinnollista taakkaa ja taivuttaa tietoyhteiskunta tuottavuuden nostamiseen. Vähemmän byrokratiaa = enemmän aikaa yrittäjän ydinbisnekseen.

Ymmärrän hyvin, että maailmaa ei muuteta bloggaamalla. Mutta tuomalla esiin monimutkaisuuden ja osoittamalla mahdollisuudet yksinkertaistamiseen voimme avata silmiä ja käynnistää muutoksen.

Aika muutokselle on otollinen. Tällä viikolla on julkaistu sekä Tulevaisuus 2030 -ennakointiraportti tulevaisuuden yritystoiminnasta että eduskunnan kasvuyrittäjyysryhmän raportti kasvuhaluisesta Suomesta. Tavoitteet ja toimenpiteet ovat näissä samansuuntaiset kuin Tekijöilläkin.

Tahtoa muutokseen näyttäisi siis löytyvän valtakunnan terävintä kärkeä myöten, tarvitaan vain tekijöitä. Verkostona voimme yhdistää aktiivisia toimijoita ja rohkaista haaveilijoita ja puhujia tarttumaan sanoista tekoihin.  

Julkaisimme tänään virkasisareni Johanna Kotipellon (La Kotipelto) kanssa yhteisen kirjoituksemme Tekijät-blogissa. Tuomme siinä esille keinoja, joilla helpottaa yrittäjän arkea ja samalla kohentaa suomalaisen tietoyhteiskunnan tuottavuutta. Olkaa hyvät: Tuottavuushypyllä takaisin tulevaisuuteen

Sinäkin voit tulla mukaan ja ilmoittautua blogin kirjoittajaksi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen tekijatmail@gmail.com.

Niukkuus pakottaa uudistumaan

Yle julkaisi eilen uutisen, joka käsitteli EU:n rakennerahastokauden vaihtumista ja siitä todennäköisesti seuraavaa hankerahoituksen pienenemistä. Rahoituksen väheneminen tullee johtamaan muun muassa julkisen yrityspalvelutarjonnan supistumiseen.   

Uutisessa haastateltu virkamies arveli, että rahoituksen vähyys ajaa muutoksiin ja toiminnan tehostamiseen. Lisäksi hän arveli, että kaikki kärsivät. 

Jäin miettimään tuota kärsimistä. Johtaako toiminnan tehostumisen vaatimus todellakin automaattisesti kärsimiseen? Ja kuka siinä sitten kärsii?

Yksilötasolla tietysti kärsii se ihminen, jolta hankkeen päättyessä loppuu työ.  Kärsiikö palvelutaso? Ei välttämättä, jos toimintaa todella tehostetaan. Kärsiikö asiakas? Ei, jos toiminnan tehostamisen myötä syntyy esimerkiksi yksinkertaisempia tapoja asioida ja joustavia ja helposti saavutettavia sähköisiä palveluja.  

Tuotetaan asiakkaalle arvoa  

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että niukkuus ennemminkin antaa mahdollisuuden ja sysäyksen tehdä asioita eri tavalla ilman, että mikään välttämättä menee huonompaan suuntaan. Monimutkaisuuden purkaminen ja sähköiset palvelukanavat vapauttavat resursseja tehtäviin, joissa vaaditaan asiantuntijuutta ja tuotetaan asiakkaalle aitoa arvoa. Kuulostaa kliseeltä, mutta on totta.

Ylen jutussa nähtiin myös, että nyt olisi oikea aika palveluverkoston selkiyttämiselle ja toiminnan uudelleen tarkastelulle. Juuri niin.

Joko nyt olisi aika tulla ulos siiloista ja ryhtyä ihan oikeasti tekemään asioita yhdessä? Ilman päällekkäisyyttä, asiakkaan tarpeista lähtevällä paletilla ja palveluja luovasti yhdistäen? Joko nyt olisi aika tarjota asiakkaalle ehjiä palvelupolkuja, niin ettei asiointia ole pilkottu eri paikoissa hoidettaviksi pätkiksi?

Yrittäjän tie helpommaksi kulkea

Välineitäkin tuohon jo löytyy. On julkisten yrityspalveluorganisaatioiden Yritys-Suomi-verkosto. Puhalletaan siihen vähän lisää henkeä. On SADe-ohjelma, jossa valmistellaan yrittäjän sähköistä työpöytää, Oma Yritys-Suomea. Tehdään sinne asiakkaita kuunnellen hyvät palvelut ja työkalut. 

Ja ennen kaikkea: ollaan mukana mahdollistamassa sellaisia ympäristöjä, joissa yrittäjät voivat toimia ja verkottua keskenään. Vahvistetaan alustoja, joilla voi syntyä yrittäjien yhteisiä liiketoimintamahdollisuuksia. Yrittäjän paras kumppani on toinen yrittäjä, ei virkamies tai yritysneuvoja. Luodaan sellaiset rakenteet, joissa yrittämisen kynnys on oikeasti matalalla ja hallinnollinen taakka on kevyt kantaa.

Toisin kuin Ylen uutisessa haastateltu virkamies, minä en usko, että EU:n rahavirtojen ehtyessä kaikki kärsivät. Minä tahdon uskoa, että lopulta kaikki voittavat.

Netissä työaikana, hui kamalaa!

Tietoliikenteen seurantamahdollisuutta voi käyttää kaikkeen kivaan ja hyödylliseen, kuten esimerkiksi sen tutkimiseen, mitä sivustoja työtekijät käyttävät työpäivän aikana.

Kun tulokseksi saadaan, että aikaa kuluu mm. iltapäivälehtien sivuilla, Googlessa ja Facebookissa, on tulkinta selvä: henkilöstön tuottamasta tietoliikenteestä suuri osa on muuta kuin työtehtäviin liittyvää. Työntekijöitä muistutetaan, että Internet ja sähköposti on tarkoitettu työkäyttöön, niitä ei tule käyttää muuhun.

Ongelmana tuossa mielestäni on vain se, että miten esimerkiksi Googlen tai Facebookin käyttö työaikana voidaan yksiselitteisesti katsoa epäasialliseksi tietoliikenteeksi? 

Pois umpioista

Työnantajana olisin ennemminkin hyvin huolissani, jos työntekijöiden kaikki aika kuluisi tiukasti vain oman työtehtävän sisällä. Se mielestäni osoittaisi, että työntekijät elävät ahtaasti omassa umpiossaan eivätkä siten voi mitenkään törmätä uusiin ilmiöihin, yllättäviin sattumahdollisuuksiin tai ylipäätään mihinkään ajattelua uudistavaan ja kehittävään.  

Tunnustan: käytän Twitteriä työaikana. Ja Facebookia myös. Pidän tietysti yllä työhöni liittyviä tilejä, mutta sen lisäksi olen käyttänyt työaikana myös omia henkilökohtaisia tilejäni. Vastavuoroisesti olen kyllä iltaisin lähettänyt kotisohvalta työposteja ja valmistellut seuraavan päivän PowerPoint-esityksiä.

Jokainen voi halutessaan käydä katsomassa, ovatko twiittini ja julkiset Facebook-päivitykseni aivan pelkkää viihdettä vai voisiko niistä löytyä joitain työhöni liittyviä ulottuvuuksia? Voisiko seuraamastani twiittivirrasta löytyä jotain sellaista, joka jossakin yhteydessä jollakin tavoin käytettynä voisi edistää omaa työtäni sähköisten palvelujen ja palvelumallien kehittämisessä? Vai voisiko peräti ihan uppo-oudoistakin asioista ja ilmiöistä olla minulle jotain höytyä? Myös työssäni?

Jopa niiden paheksuttujen iltapäivälehtienkin nettisivuilta voi aika ajoin löytää omaan työhön linkittyviä aiheita, jotka saattavat johtaa jossakin muualla käytävän kiinnostavan – ja hyödyllisen - keskustelun äärelle.

Olisiko jo aika ajatella asiat uusiksi?                

Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että nykyajan tietotyötä ei tehdä entisin keinoin eikä sen tuloksellisuutta voi mitata entisin mittarein ja menetelmin.  Työtä tehdään yhteisillä ajattelualustoilla, jakamalla tietoa itse ja saamalla tietoa muilta.  Merkityksellinen tieto ei löydy enää vain omasta organisaatiosta tai edes omalta toimialalta. Huimaan kehityshyppyyn johtava oivallus saattaa syntyä jonkin itselle aivan vieraan aiheen parissa. Sosiaalisen median verkostosta voi löytyä polun pää, joka johtaa pois totutusta uomasta ja avaa silmät näkemään uuden ratkaisun.

Vuosi sitten inspiroiduin Esko Kilven pitämästä alustuksesta, bloggasinkin siitä silloin (Uuden työn jäljillä – ja minne se johtaakaan?). Kilven mukaan ”työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta”. Vuorovaikutusta etenkin me virkamiehet juuri tarvitsemme. Meidän on kuunneltava asiakkaitamme, meidän on haettava tietoa ja langanpäitä sieltä, missä asiakkaamme liikkuvat. Meidän on saatava kiinni heidän ajatuksistaan. Muutoin emme ole se avoin ja kehittyvä hallinto, joka sanomme olevamme.

Mittarit vaihtoon

Helpoiten tuo vuorovaikutus ja jopa henkilökohtainen yhteys syntyy juuri siellä Internetissä ja sosiaalisen median foorumeilla. Siis siellä, mikä katsotaan työajan ja tietoliikenneyhteyksien väärinkäytöksi.

Sen takia soisin, ettei työnajan asianmukaisuutta arvioitaisi työntekijöiden avaamien sivustojen ja nettiliikenteen perusteella. Etenkin kun niiden sivustojen, sosiaalisen median kanavien ja keskustelufoorumien seuraaminen kuuluu nykyään yhä useamman työntekijän tehtäviin ihan virallisestikin.

Ja jos työaika todella kuluu vääriin asioihin, on syytä selvittää, miksei työnteko maistu. Siihen voi hakea tukea vaikkapa tästä Reima Suomen mainiosta kirjoituksesta Työtä ei tarvita, vaan arvoa.

Asiakas on puhunut - kuuleeko virkamies?

Minulla on työni puolesta ilo olla tekemisissä paitsi toisten virkamiesten myös oikeiden yrittäjien kanssa. 

Olemme viime keväästä alkaen työskennelleet Yritys-Suomen asiakasraadin kanssa varmistaaksemme uusien sähköisten viranomaispalvelujen tarpeellisuuden ja käytettävyyden. On syntynyt yrityksen sähköinen työpöytä, Oma Yritys-Suomi, joka piakkoin tulee tarjolle kirjautuneen käyttäjän palveluna yrityssuomi.fi -verkkopalveluun.

Viimeisimmässä raadin tapaamisessa työskentelyn teemana oli muun muassa pohtia, miten Oma Yritys-Suomi toimii ja näkyy yrittäjien arjessa, ja mitä muuta kuin viranomaisasiointia sinne toivotaan. Hyviä ideoita tuli paljon, mutta erityisesti kolme toivomusta jäi kytemään bloginpitäjän ajatuksiin.

Yhteisöllisyys ja verkottuminen

Asiakasraadissa nousi hyvin selvästi esille halu verkottumiseen muiden yritysten ja miksei myös eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Viranomaispalvelun ohessa toimivaa, luotettavaa, tunnistettujen käyttäjien muodostamaa verkottumisfoorumia pidettiin hyvin tarpeellisena ja toivottavana. Kokemusten jakaminen, kanssayrittäjien vertaistuki ja mahdollisten liiketoiminnallisten yhteistyömallien syntyminen nähtiin asiakasraadissa yrittäjän arkea rikastuttavina asioina.

On toki ymmärrettävä, että pelkkä tekninen järjestelmäalusta ei sinällään ole mitään. On tarkkaan mietittävä, miten tämän kaltaisella foorumilla voitaisiin päästä tavoitteelliseen ja tulokselliseen toimintaan, miten yhteisöllisyys voisi jalostua aidoksi lisäarvoksi yrittäjille.

Viranomaisen näkökulmasta yhteisöllinen yrittäjäfoorumi olisi myös palvelu, joka toisi käyttäjät Oma Yritys-Suomeen muutoinkin kuin varsinaisen asioinnin merkeissä. Ja käyttäjiähän me sinne toivomme. Tyhjää palvelua ei kannata pyörittää. 

Asiakasneuvontaa myös chatissa

Asiakasraadin ideointia

Asiakasraadissa sähköisen asiointikanavan toivottiin venyvän myös neuvonnan välineeksi. Vaikka varsinainen asiointi hoituisikin itsenäisesti ja itsepalveluna, yrittäjät tarvitsevat kuitenkin myös henkilökohtaista neuvontaa joko asioiden hoitamisen tueksi tai yritystoimintaan liittyvien kysymysten selvittämiseksi.

Puhelin on hyvä väline, mutta chat-yhteys yritysneuvojaan madaltaisi yhteydenottokynnystä ja tekisi kontaktin ottamisen entistä helpommaksi. Luonteva paikka chat-palvelulle olisi juuri Oma Yritys-Suomi, mutta sen lisäksi se tukisi omatoimista tiedonetsintää myös Yritys-Suomen verkkopalvelun yhteydessä. Ja kun chat-keskustelujen käsittelemät aiheet vielä koottaisiin tietokannaksi, voisi yrittäjä saada vastauksia peruskysymyksiin vuorokaudenajasta riippumatta automaattichatista.  

Rahoitushakuun vain yksi lomake
Julkisen rahoituksen hakuasiointi tulee aikoinaan sisältymään Oma Yritys-Suomeen. Toisin sanoen yritys pääsee Oma Yritys-Suomen kautta yhdellä kirjautumisella eri viranomaisten rahoitusasiointipalveluihin. Yritykset menevät toiveissaan kumminkin paljon pidemmälle. Ihanteellisena palveluna pidettäisiin, että kaikkien Yritys-Suomi –palvelukokonaisuudessa toimivien organisaatioiden rahoitusta voitaisiin hakea yhdellä ja samalla lomakkeella, ja asioinnin voisi alusta loppuun asti hoitaa yhdessä  ja samassa paikassa. Jopa niin, ettei asiakkaan tarvitsisi etukäteen edes miettiä, miltä organisaatiolta rahoitusta hakee. Viranomaiset keskenään voisivat arvioida, mistä putkesta tuleva rahoitus parhaiten sopisi ko. hakijan tilanteeseen.  

Arvaan, että tässä kohdin joku ottaa asiakseen kyseenalaistaa koko julkisen yritystukijärjestelmän. Koska sen alasajo ei taida kuitenkaan aivan lähiaikoina tapahtua, olisi asiakaslähtöistä kehittää sen hakeminen ja käyttö mahdollisimman yksinkertaiseksi.  

Aika hieroa taikalamppua
Asiakas on esittänyt kolme toivomusta. Nähtäväksi jää, tarttuuko virkamies taikalamppuunsa ja ryhtyy toteuttamaan niitä. Omasta mielestäni varsin tolkullisia toiveita nuo ovat, jollakin tavoin ne kuvastavat uudenlaista ajatusta työstä ja työnteosta sekä myös asiakkaan oikeutettua pyrkimystä vaivattomuuteen ja helppouteen.

Mikä meitä estäisi tarjoamasta tähän päivään sopivia palvelukanavia ja organisaatioriippumattomia, yhdenmukaisia palveluprosesseja? Sen kun kääritään hihat ja ryhdytään hommiin. 

Prosesseja kehittämällä parempaa asiakaspalvelua

Minulla oli tänään ilo osallistua SADe-ohjelman Avoin-seminaariin. Päivä oli innostava ja sytytti mielessäni monia pieniä kipinöitä. Toivottavasti kipinöitä sinkoili muuallekin, niin että jonakin päivänä saamme aikaiseksi kunnon roihun! Tässä linkki seminaarin verkkotaltiointiin.

Yksi päivän merkittävimmistä ajatuksista sisältyi mielestäni ministeri Henna Virkkusen avauspuheenvuoroon, jossa hän totesi, että prosesseja kehittämällä voimme parantaa asiakaspalvelua ja toimia tehokkaammin.

Älä sähköistä monimutkaisuutta
On aivan turha lähteä muuttamaan yhtään mitään palvelua sähköiseksi, jos samaan aikaan ei muuteta ja yksinkertaisteta taustalla olevaa palveluprosessia. Tähän asiaan on monesti havahduttu myös SADe-ohjelmassa yritysten asiointipalveluja suunniteltaessa. Ei ole ollut mitenkään itsestään selvää valmiutta lähteä oikomaan mutkia ja miettimään koko palveluketjua asiakkaan kannalta uudelleen. Ei, vaikka asiakkaalle yksinkertaisempi prosessi olisi usein sitä myös hallinnolle. Erityisen vaikeaa sujuvan palvelun muodostaminen tuntuu olevan silloin, kun asiakkaan kulkema polku muodostuu useamman viranomaisen toiminnoista.

Murheellisinta tässä on se, että usein meillä ei taida olla edes mitään juridisia vaatimuksia monimutkaisille ja monenkertaisille menettelyille. Niin on vain aina tehty, ja vaikka maailma ympärillä muuttuu, viranomaisen oma toiminta ei muutu.

Yksi kerta riittäisi
Yritys-Suomen sähköisten palvelujen kehittämisen tukena toimiva asiakasraati on viime aikoina myös paljon keskustellut tästä aiheesta. Sen tähden en malta olla kertomatta tässä esimerkkiä elävästä elämästä.

Armon vuonna 2012 erään julkisen yrityspalveluorganisaation sähköinen palveluprosessi kulkee näin:

1. Erään yrityksen kaksi työntekijää hakeutuu samaan, edellä mainitun organisaation järjestämään koulutukseen. Kumpikin täyttää sähköisen hakemuslomakkeen ko. organisaation nettisivuilla.
2. Järjestävä organisaatio kuittaa hakemuksen saapuneeksi ja lähettää sähköpostitse vahvistuslinkin, jossa samat tiedot kysytään uudelleen.
3. Sen jälkeen tulee sähköpostilla hyväksyntää varten uusi linkki, jossa jälleen tarvitaan samat tiedot.
4. Koulutuksen alkaessa sama lomake täytetään paperilla vielä kerran.

Nämä kaksi osallistujaa yhdestä ja samasta yrityksestä ilmoittivat siis samoja tietoja yhteensä kahdeksan eri kertaa. Totesivat sitten, että "olipa hyvä etteivät yrityksen kaikki 18 henkilöä osallistuneet koulutukseen; se olisi ollut 72 lomakkeen täyttöä.”

Edellä olevassa kertomuksessa saattaa olla epätarkkoja tai vääriä ilmaisuja, mutta prosessi (asiakkaan kokemus) on tosi. Sähköistäminen on tässä tapauksessa tehnyt asioinnin luultavasti entistä käytäntöä hankalammaksi. Vanhanaikaisesti paperilomakkeen täyttämällä ja sitä tarvittavan määrän kopioimalla asiakas olisi päässyt paljon vähemmällä.

Virkamies viestii - mutta miten?

Syyskuun alkupuolella Yritys-Suomen asiakasraati pohti tulevien sähköisten asiointipalvelujen viestintää ja markkinointia. Työskentelyn tuloksena saimme määriteltyä kohderyhmät, näille sopivat kanavat ja keskeisimmät viestitkin. Asiasta voi lukea lisää Sadettelua –blogin kirjoituksesta On helpompikin tapa tehdä.

Raadin keskusteluissa nousivat hyvin vahvasti esille toisaalta sosiaalisen median eri foorumeilla tapahtuva viestintä ja vuorovaikutus, toisaalta kasvokkain, esimerkiksi yrittäjäjärjestöjen yms. tilaisuuksissa annettava informaatio.

Virkamieskunnassa sosiaalisen median käyttö on vieläkin melko vierasta ja vähäistä. Palvelujen lanseeraamisessa ja markkinoinnissa luotetaan mieluusti perinteisiin keinoihin, kuten radio- ja TV-kampanjointiin. Sosiaalisen median resursointi on vaikeaa, eikä sille oikein osata asettaa selkeitä tehtäviä ja tavoitteita.

Kerro, millaista viestintää sinä toivot
Kovin mielelläni kuulisin, mitä mieltä mahdolliset lukijani ovat viranomaispalvelujen viestinnästä ja markkinoinnista.

Mitä väylää pitkin mieluiten ottaisit tietoa yrittäjän palveluista ja esim. tulevista uusista sähköisistä asiointimahdollisuksista? Millaisen viestinnän uskoisit saavuttavan sinut parhaiten? Mikä viesti sinut herättäisi?

Jätä kommenttisi tähän blogiin tai lähetä minulle sähköpostia osoitteella merja.heinonen (at) ely-keskus.fi. Olen kuulolla!